Juoskaa ennen kuin tää pää räjähtää

Kiire ja kesäloman tarve. Se mulla totisesti on.
Jonakin päivänä mä itken, jonakin päivänä oon ahdistunut, jonakin päivänä oon ihan normaalisti; iloinen ja pirteä oma itseni. Mutta miks mun päivät vaihtelee niin paljon? Sitä en itsekään tiedä varmaksi. On asioita ja tapahtumia ja ihmisiä, joiden takia mä välillä itken ja olen ahdistunut, ja joiden vuoksi mä mietin asioita, elämää ja oikeaa ja väärää aivan liikaa, koska se aiheuttaa mulle vain pahan olon. Useimmiten mä ajattelen paljon negatiivisia asioita, joita voisi tapahtua ja joita pelkään tapahtuvan, ja joita, valitettavasti, on tapahtunut mun elämän aikana. Totta on, että suurimman osan näistä mielialan ailahteluista voi pistää murrosiän piikkiin, mutta uskon silti tietäväni ne muutkin syyt, jotka muhun vaikuttaa.
Lukion ensimmäinen luokka. Tää totisesti on koetellut mun hermoja, kuten nytkin! Oikeasti, jos mä välillä vaivun ajatuksiin, välillä itken tai ahdistun jopa kesken koulupäivän, niin entäs sitten kun tulee vielä lisäksi näitä hirveän isoja koulutöitä, joita pitäisi kotona tehdä about joka toinen päivä jotta ne ehtisi tehdä valmiiksi? Ja sitten, kun niillä kaikilla on se palautuspäivämäärä, jolloin ne pitäisi palauttaa. Ja jos niitä ei silloin palauta, numero laskee. Mulla on tällä hetkellä 3 eri aineessa (ranska, musiikki ja äidinkieli) isoja töitä, jotka pitäisi ensi viikolla palauttaa. Ja olenko aloittanut? Olen, mutta ne kaikki on kesken. Ja mä panikoin miettiessäni, että mun on pakko saada ne tehdyksi, ettei numero laske, sillä kyseessä on mun 3 lempiainetta!
Olen totisesti helpottunut sitten, kun kesäloma alkaa. Se ei välttämättä auta mua selvittämään mun mieltä ja ajatuksia, mutta ainakaan kesälomalla ei tarvitse tehdä koulutöitä, jotka vie paljon aikaa.