tiistai 21. heinäkuuta 2015

Kati Lepistö: Silmänräpäys

Nimi: Silmänräpäys
Kirjailija(t): Kati Lepistö ja Leeni Peltonen
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2006
Sivujen lukumäärä 173

"Mikkeliläistyttö Kati Lepistö toteutti unelmaansa valokuvamallina Los Angelesissa, kun kaikki yksitoista vuotta sitten romahti: aivorungon infarkti tuhosi täysin hänen liikunta- ja puhekykynsä, vain hänen silmäluomensa liikkuivat.

Kuntoutuksen ansiosta nykyään 31-vuotias Kati Lepistö pystyy istumaan pyörätuolissa, kääntämään hiukan päätään sekä ilmaisemaan ajatuksiaan ja tunteitaan muun muassa tietokoneen erikoisvalmisteisen kirjoitusohjelman avulla.

Kotilieden päätoimittajan Leeni Peltosen kanssa yhdessä työstetty koskettava selviytymistarina perustuu Kati Lepistön kirjoituksiin ja päiväkirjoihin sekä hänen läheistensä muistiinpanoihin. Järkyttävästä kohtalostaan huolimatta Kati Lepistö on täynnä elämää ja uskoa tulevaisuuteen: hän matkustaa, tapaa ystäviään, rakastuu, opiskelee, shoppailee - ja aina välillä laihduttaa."

Kirjan kuvaus kertoikin jo kaiken sen, miten itsekin olin ajatellut kirjan tiivistää. Kirja alkoi kiinnostaa minua ensiksikin sen takia, että olin lukenut Katista jo aikaisemmin Anna-lehdestä, ja halusin lukea enemmän hänen elämästään ja siitä, miten se kaikki oikeastaan tapahtui.
Päiväkirjatekstit, sekä muiden ihmisten (kuten äidin ja Annika-serkun :D) näkökulmat asioista toivat kirjaan mukavaa monipuolisuutta, kun aina ei ollut pelkästään Katin päiväkirjamerkintöjä tekstissä. Johan se olisi vain päiväkirjan julkaisemista kirjaksi, jos ei muuta tekstiä kirjaan tuotaisi.
Luin kirjaa oikeastaan lähes koko ajan. En pystynyt lopettamaan sen lukemista, koska se oli niin mielenkiintoinen ja halusin aina lukea vain lisää ja lisää. Sen ansiosta sainkin kirjan luettua lähes päivässä...
Mikkelissä asuva Kati asuu aika lähellä minua, ja sekin on aika... Jännää. Ehkä joskus näen hänet kaupungilla? Ken tietää.
Täytyy muuten huomauttaa, että vaikka kuvauksessa sanotaan Katin olevan 31, niin on kirjan kustantamisesta kuitenkin jo noin 10 vuotta, joten Kati on nyt 41.
Kirja oli mielestäni hyvä, ja voisin lukea sen joskus uudestaankin - sillä jäi varmasti asioita, jotka luin vain ohimennen tai asioita, jotka hetken päästä kuitenkin unohdan. Suosittelen teitä lukemaan kyseisen kirjan, sillä se ei ole niin tavallinen ja tylsä elämäkerta kuin alussa saattaisi kuvitella.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kuule kuinka kesä hengittää

Moi taas!
Monet, joiden blogeja olen lukenut, ovat tehneet jonkinlaisen postauksen joko unelmien kesästä tai sitten yleisesti ottaen vaan omia kesäkuulumisiaan. Nyt on minun vuoroni!
Istun kuunnellen hyvää musiikkia syöden jäätelöä ja miettien kesän kuluneita tapahtumia ja asioita, joita vielä ehdin tehdä ja ihmisiä, keitä tulen vielä näkemään.
Minusta kesässä on parhainta se lämpö ja vapaus. Kun saa vain syödä jäätelöä, viettää aikaa ystävien kanssa ja olla rennosti välittämättä kiireestä tai koulusta! Tietysti haittana ovat ne paarmat, mutta menenkin ulos yleensä aina iltasella, jolloin paarmat ovat jo hävinneet. Uinut olen tänä kesänä vasta pari kertaa, mutta aion tehdä siihen pian muutoksen!
Kesän aikana on kerinnyt tapahtua paljon. Olen käynyt Tykkimäellä, ystäviä on käynyt luonani läheltä ja kaukaa (pisin 4h ajomatkan päästä) ja olen käynyt yhdellä keikallakin. Ikävimmistä tapahtumista sanottakoon kissamme perjantainen kuolema, mutta kesä on siitä huolimatta ollut ihana ja täydellinen. Toki niitä lämpimiä päiviä saisi olla hieman enemmän, mutta koska en pidä hirveästä helteestäkään, niin osaan nauttia myös sellaisista +15-asteisista päivistäkin.
En aio laskea monta päivää on enää kouluun. Mitä turhia, kun voisi vain olla villi ja vapaa. Turhaan sitä vielä näin aikaisin ruveta laskemaan päiviä kouluun! Siihenhän on vielä melkein kuukausi aikaa!
Tulen vielä mahdollisesti käymään Hangossa, näen taas lisää ystäviä, käyn erään ystäväni mökillä (sanotaampa häntä nyt vaikka R:ksi) ja käyn parilla keikalla (mm. lauantaina olevalla Imatran yöt-festarilla) ja tietenkin syön jäätelöä ja olen vain!
Sellainen on minun kesäni. En ole kuten monet muut paikkakuntalaiset nuoret kesätöissä. Minusta kesätyöt ovat kyllä hyödyllisiä, mutta koska itse en edes ole sellaisessa tilanteessa että sitä rahaa erityisesti tarvitsisin, enkä muutenkaan ole ikinä vielä edes ollut kesätöissä, niin en koe tarpeeliseksi tänäkään kesänä mennä. Minun kesäni on olla vapaa ja onnellinen kun saa tehdä mitä huvittaa ja mitä mieleen tulee!

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Vielä on kesää jäljellä

Hei kaikki!
Pahoittelen oikeasti todella pitkää taukoa blogin pitämisessä. Laskujeni mukaan tauko on ollut ainakin yli 2 viikkoa!
Mulla ei ole ollut mitään virallista taukoa vaan se on tullut ihan itsekseen kaikkien kesäkiireiden ansiosta. Oon kerinnyt käydä huvipuistossa, tavata ystäviä, käydä syömässä ystävien kanssa, katsoa ohjelmia sekä animea, käydä kaupungilla (jossa kävin tänään) ja vaikka mitä muuta, eniten ehkä olen vain ollut rennosti ja viettänyt kesää. Joskus olen kokenut itseni taas tyhmäksi ja maailman huonoimmaksi ihmiseksi, mutta tällä hetkellä fiilis on hyvä ja olen onnellinen.
Okei, onnellisuuttani laskee ehkä se, että meidän kissamme on kadonnut. Se lähti eilen alkuillasta ulos eikä ole vieläkään palannut. Ja tiedän kyllä, että kissat voivat tehdä pitkiäkin lenkkejä, mutta meidän kissa on tullut _aina_ takaisin kotiin viimeistään seuraavan päivän aamuna. Voi toki olla, että se on mennyt naapuriin ja nukkuu siellä, mutta kun ei voi tietää niin voi vaan olla huolissaan ja miettiä missä se on. Toivon, että meidän kissamme palaisi edes huomenna. Olisin todella onnellinen. Ikävä sinua Viiru, tule kotiin <3
Pyydän anteeksi blogitekstin sekavuutta (ja lyhyyttä), mutta tämä olikin tämmöinen "täytyy tehdä postaus kun viime postauksesta on niin pitkä aika"-postaus. Ajattelin tässä juuri, josko lähipäivinä tekisin postauksen animeharrastuksestani, vaikka cosplay-kuvia mulla ei olekaan koska en ole cossannut, mutta voisin kertoa mm. mitä animeita olen katsonut jne.
Kyllä, joidenkin mielestä vedän blogin aiheita vain jostain ja saattavat olla joidenkin mielestä tylsiä, mutta minä teen kirjoituksia sellaisista aiheista, jotka minua itseäni kiinnostavat ja joista keksin kirjoitettavaa. Toki otan ehdotuksia postauksista vastaan, mutta kuten sanonta kuuluu: kaikkia ei voi miellyttää. Uskon, että täältä tulee löytymään (ellei löydy jo nyt) jokaiselle lukijalle jotain mieluista luettavaa, esimerkiksi näistä aiheettomista postauksista.
Hyvää loppukesää kaikille ja näkyillään taas pian! (voitte muuten sanoa jos haluatte esim. enemmän kuvia/videoita, koitan toteuttaa toiveenne sitten joissain postauksissa suuremmalla kuvamäärällä tai videolla!)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...