En henkeä saa

Nyt siitä on vähän reilu viikko, kun mun ylioppilaskirjoitus-rumba loppui. Kirjotin englannin (kuuntelu oli 12.9 ja koe 21.9), terveystiedon (19.9) ja filosofian (30.9). Oli siinä aikamoinen lukeminen, ja sitten kun siihen vielä tuli samaan aikaan kurssin koeviikko niin oon kyllä niin onnellinen, että nyt tällä viikolla alkanut toinen jakso on paljon rennompi mitä ensimmäinen, joka kirjaimellisesti oli täynnä. Mulla ei ollu yhtään hypäreitä ja kaikki päivät oli täysiä, ja nyt on vaan kaks täyttä päivää viikossa. Lukioaika on hektistä :D

Kirjotukset meni omasta mielestä aika hyvin! Jännitin niitä aika paljon, ja mä en yleensä jännitä mitään. En edes lauluesityksiä, paitsi vasta tyyliin 10 min ennen esitystä! Nyt saatoin jännittää yo-kirjotuksia jo edellisellä viikolla, että "apua miten se koe mahtaa mennä, meneekö se hyvin ensinkään vai tuleeko sieltä ihan outoja kysymyksiä mihi en osaa vastata..."

Siis joo, mä katoin terveystiedon kokeessa ytl:n mallivastauksen. Jotkut sanoo, ettei se kannata, mutta mä en oo samaa mieltä. Siis toki jos ei halua katsoa niin ei siinä, mutta kun se on vain _malli_vastaus, niin en toisaalta ymmärrä miksi jotkut välttää niiden vastauksien katsomista. Ite aattelen aina sillä tavalla, että okei siinä mallivastauksessa voi olla paljon asioita joita mulla ei ollut. Mutta se ei pois laske sitä vaihtoehtoa, että mun omassa vastauksessa olis ollut jotain sellaista, mistä yhtälailla saisin pisteitä. En tiedä paljon sain terveystiedosta pisteitä mun oman opettajan laskemien pisteiden mukaan (koska se ei ees ilmottanu että niitä voi kysyä siltä... Jos meil ois yks toinen terveystiedon opettaja, joka opettaa yläasteelaisille sitä ja lukiolaisille pakolliset liikuntakurssit, niin se ois varmastikin ilmottanu niistä alustavista pisteistä. Mut tää asia on kokonaisen postauksen tarvitseva joten ehkä jätän tän vaan tähän.). Enkun opettaja ilmotti wilmassa pisteet halukkaille, ja mä kysyin. Oon tosi hyvä kielissä, mutta koulussa ne ei mee niin hyvin kuin vapaa-ajalla, koska koulun kursseissa opettajat on tarkkoja, ettei oo virheitä, kun taas vapaa-ajan kielissä se on vähän vapaampaa: jos sul on vähän virheitä, se ei haittaa, kunhan pääasia tulee ymmärretyks. Joten en ees oottanu että yo-koe menis mitenkään m-> arvosesti, mutta en kyl osannu oottaa et se niin alarajaan menis ku mitä se opettajan mielestä meni. Opettaja oli laskenu et sain pisteitä about 130-135. Tässä nyt sit kuumotellaan ytl:n virallisia vastauksia! Filosofiastakaan en tiedä ainakaan vielä alustavia pisteitä, mutta toisaalta filosofia meni musta parhaiten ja tykkäsin siitä kokeesta eniten, joten ehkä mä haluan odottaa ytl:n vastaukseen. En oo vielä kattonut mallivastausta, mutta ehkä mä viel jossain vaiheessa katson senkin.

Jos haluutte kommenteissa kysyä vaikka jotain liittyen kokeen tehtäviin tai muuta, niin kysykää. Vastaan sit siellä, koska nyt en keksi enää mitä kertoisin yo-kokeista, koska en enää muista niitä tehtäviä kunnolla (ja kun ne näkee netistä esimerkiks abitreenit-sivulta niin katsokaa sieltä xD). Oon kiitollinen että syksyn osalta ne on ohi, ja keväällä on sit vuorossa äikkä, ruotsi ja psykologia!

Aikaa on kulunut jo tovin

Moi! Tällä kertaa en keksinyt postauksen otsikkoa laulujen sanoista vaan keksin sen itse. Sillä onhan se totta, että viime postauksesta on aikaa - ja melkein jäi marraskuu postaamatta kokonaan!
Aloitan tällä tavallisella kuulumispostauksella, ja myöhemmin tulee eräs mielipidepostaus ja joulupostaus ja kaikkea muuta sellaista.

Mun elämä on ollut kiireistä. On ollut konsertteja, on ollut koeviikko (joka menee tälläkin hetkellä), on ollut pitkiä koulupäiviä, suunnatonta väsymystä sekä sellaisia hetkiä, millon ei oo mikään vaan kiinnostanut. On ollut hetkiä, jolloin tuntuu, että pitäisi kirjoittaa blogia, mutta lopulta sitä ei enää edes muista. On ollut kiirettä ja vaikka sun mitä.

Mä en edes tiedä, mistä kertoisin teille. Halusin nkuitenkin tehdä postauksen, kun edellisestä on jo paljon aikaa.
Lukiossa menee hyvin. Kavereita en ole uusia saanut, mutta onneksi mulla menee hyvin näiden nykyistenkin kanssa. Niinhän sitä sanotaan, että laatu ei katso määrää, eikä määrä oo se tärkein vaan juurikin se laatu, ja välitänkin ystävistäni tosi paljon ja oon onnellinen, että he kaikki jaksavat mua katella ja kuunnella. :D
Aineiden suhteen menee ihan hyvin - toki ne historia ja matikka edelleen tökkii, mutta nehän ei tiettävästi koskaan oo mun lempiaineita olleetkaan. Tänään juuri oli englannin koe ja toivon sen menneen hyvin ja että numerosta tulisi edes 7. Tietysti toivoisin suurempaa, mutta 7 olisi ihan hyvä kun miettii, että edellisestä kurssista tuli kutonen...
Odotan innolla joululoman päättymistä. Täällä lukiossa missä opiskelen on viimeisenä koulupäivänä (18.12) illalla Puuroa yössä-niminen tapahtuma, jossa nimensä mukaisesti syömme puuroa, mutta se on vain alussa. Loppuilta menee erilaisissa kilpailurasteissa sekä muunlaisessa ohjelmassa, ja vasta keskiyön jälkeen pääsemme kotiin. Tänä vuonna on mun toinen puuroa yössä enkä malta odottaa sitä!
Vanhojen tanssien harjoitukset alkaa ensi viikolla. Mulla on pari (joka on tyttö) ja mekko. Sellainen turkoosin ja sinisen sävyinen. Näytän teille kuvia varmaan sitten vasta tilaisuuden jälkeen. Haluan pitää sen salaisuutena, heh heh! ;)
En ole mikään erityisen hyvä tanssija, mutta toivon tanssien sujuvan hyvin, koska tykkään tanssimisesta kuitenkin todella paljon. Hah, aika ironista, etten osaa kunnolla tanssia vaikka tykkään siitä. Mutta harjoittelemalla oppii.

Viimeisenä asiana kuulumisistani voisin kertoa, että pääsin käymään psykologilla. 13. marraskuuta kävin hänellä ensimmäisen kerran ja nyt oon käynyt siellä kahdesti. Seuraavaksi meen parin viikon päästä. Oon tuhannesti kiitollinen mun kaverille, joka mulle sellaisen "töytäisyn" sinne antoi. En itse olisi varmaan uskaltanut tai viitsinyt mennä kertomaan tarvitsevani sellaisen apua. Mutta en kyllä kadu sinne menemistä, päinvastoin! Olen todella kiitollinen, sillä se auttaa! On todella helpottavaa, kun on joku ammattilainen kelle puhua. En toki vähättele ystäviäni, en todellakaan, mutta onhan se ammattipsykologi kuitenkin vähän eri asia. Heti näiden kahden kerran jälkeen olo on paljon parempi eikä ole ahdistanut niin paljoa, kun on saanut purkaa ajatuksiaan ja miettiä niitä tarkemmin. Olisimpa mennyt sinne jo yläasteella, niin yläasteajoista ei olisi varmaan tullut niin ankeita ja olisin selvinnyt asioista paljon paremmin. Yläasteella jouduin yksin kamppailemaan itseni ja kiusaamisen ja muiden hankaluuksien kanssa. Mutta ajassa ei voi mennä enää taaksepäin eikä niitä asioita muuttaa. Olen tyytyväinen nyt, kun sinne edes nyt pääsin.

Tässä oli tällainen postaus tällä kertaa. Hetkisen kuluttua tulee mielipidepostaus ja myös tarinablogiini ilmestyy pitkästä aikaa pari jatkotarinan alkua!

Sinun vuorosi loistaa

Moi. Hui, siitä on taas aikaa kun viimeksi olen blogia kirjoittanut, ja pyydän jälleen anteeksi sitä. Kaipa mun pitäis vaan lopettaa tämä anteeksipyytely ja ruveta kirjoittamaan useammin. Mutta koulu alkoi niin rynnäköllä ja aika on mennyt kuin sitä ei olisi olemassakaan! Nyt jo kolmas viikko koulua menossa, huhhuh. Paljon on ehtinyt tapahtua. Sain tietää avustajani lähtevän joulukuussa, ja pitäisi ensi kevääksi ja kolmosluokalle löytää uusi avustaja. Sain myös maanantaina uuden kaverin lukiossa, joten nyt minun ei tarvitse enää murehtia siitä että olisin yksin, kun muut ystävät ovat kirjoittaneet jo ylioppilaiksi tai ovat ammattikoulussa.
Vanhojentanssit ovat myös minulla tänä vuonna edessä. Vielä viime viikolla hermoilin mekon ostamisen lisäksi siitä, saanko paria ollenkaan, mutta nyt on sekin asia selvinnyt. Ja ei, parinani ei ole kakkosluokkalainen eikä poika, vaan ykkösluokkalainen tyttö.
Huomenna alkaa taas viikonloppu, vaikka vastahan viikonloppu oli. Huomenna tulee sitten varmaan semmoinen 100 faktaa minusta-postaus, jota olen jo kauan miettinyt ja suunnitellut.
Siihen asti näkemiin! Tällä postauksella ei ollut varsinaista aihetta, mutta päätin tulla kertomaan kuulumisiani kun siitä on jo aikaa kun viimeksi tänne kirjoittelin.

Do you really wanna say goodbye

Moi taas!
Enää alle viikko kouluun. Kesäloma on mennyt ihan älyttömän nopeasti! Tuntuu, kuin olisin vasta lähtenyt ykkösluokalta, ja nyt on sitten ne 2,5 kuukautta jo melkein loppuun menneet ja tiistaina aloitan kakkosluokan. Ja vanhojentanssit ovat minulla tiedossa ensi helmikuussa, jee!
Näinä parina viikkona, kun en ole postannut, olen kerinnyt reissata jonkun verran. Kävin Anni-bestikseni kanssa Imatran yöt-festarilla katsomassa Haloo Helsinki!:ä ja Arttu Wiskaria (ja minä istuin väliajalla maassa syöden makkaraperunoita koska oli nälkä :D), josta jäi kivat muistot ja videot (kiroan Anni sinut maanrakoon, koska et kuvannut minulle yhtään videota Artusta... :D) Lisäksi olen kerinnyt käydä Jyväskylässä veljieni luona (että olikin sitten hauskaa ajella kiertoteitä vaikka ties kuinka pitkään sinä päivänä olevien rallien takia), Kouvolassa ostoksilla ja enoni moottoriveneellä sekä hänen mökillään. Viime maanantaina kävin sitten Mikkelissä, tiistaina olin kotona, keskiviikkona kävin kylillä, eilen olin taas Mikkelissä. Tuntuu, kuin en olisi ollut paikallani ollenkaan. Niin paljon on ollut lähipäivinä reissaamista ja sunnuntaina olisi ehkä taas tiedossa jotain, tosin vain Annin ja ystävämme H:n kanssa jäätelökiskalla oleskelua. Maanantaina sitten menemme veljeni kummin luokse ja tiistaina alkaa koulu.

Koulun alkuun mulla on ristiriitaiset fiilikset. Avustajani on ihan kiva, vaikka välillä hänen kanssaan ei keksi mitään puhuttavaa ja vapaatunneilla vain istumme hiljaa, kun hän "ei jaksa" kävellä kanssani esim kylille. Mutta onneksi on H, jolla tosin on välillä töitä... Toivottavasti hänellä olisi kuitenkin välillä aikaa myös minulle! Sain tarpeekseni viime vuonna jo koulun sisällä istuskelusta, vaikka hän välillä seuranani olikin. Haluan muualle!
En odota koulua myöskään siksi, että juurikin tämä H ja eräs toinen ystäväni T kirjoittivat ylioppilaiksi, eivätkä siis ole 24/7 saman rakennuksen sisällä kuin minä. Anni lähtee ammattikouluun ja en halua olla yksin. Ahdistun jo omassa luokassanikin. Pitkä tarina, mutta en vain nähtävästi ole heidän mielestään niin kiinnostava, että minulle voisi sanoa edes moi tai kysellä kuulumisia. He juttelevat minulle vain silloin kun on pakko, esim ryhmätöissä. Muutoin he ovat kuin minua ei olisikaan ja juttelevat ja nauravat keskenään. Ahdistavia kokemuksia muutenkin osasta luokkatovereistani jo yläasteajalta, joten tosi kivaa...
Odotan koulua ainoastaan niiden tulevien aineiden takia. Tosi hassua, mutta tykkään opiskelusta. Luultavasti siksikin, kun minulla ei siellä paljoa juttukavereita ole tai sellaisia henkilöitä, joiden vieressä istua ja jutella tunneilla...
Että joo. Luultavasti ensi vuonna ahdistun taas ja saan kunnon ahdistuskohtauksia, jolloin vain itkettää pelkkä yksinäisyys ja koko lukio. Odotan sitä niin helvetin paljon. D:
En nyt tiedä sanoisinko tätä postausta positiiviseksi. Lukiossa ei ole paljoa mitään positiivista! Muuta kuin ne aineet ja opettajat, jotka osittain ovat myös hieman sisäänpäinkääntyneitä/hiljaisia. Heidänkin kanssaan olen yleensä minä se joka keskustelun aloittaa...
Kuvia ei valitettavasti ole nytkään. Anteeksi jos niitä odotatte, toivottavasti ette lopeta blogini lukemista siksi että kuvia ei ole paljoa ja että välillä tulee tällaisia ikävämpiä postauksia. Kyllä minä olen onnellinen, iloinen ja positiivinen. Lähes aina! Mutta jos on joku asia, joka ärsyttää tai josta en pidä, niin silloin ei kovin paljoa hymyilytä.