keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Hannu Mäkelä: Mikä sanomatta jää

Apua. Ensimmäinen kirjapostaukseni ikinä :D Mietin, että olisi ihanaa blogata taas jostain ja selailin bloggausideoiden listaani ja päätin nyt tehdä tämän kirjapostauksen viimeksi loppuun lukemastani kirjasta. Syteen tai saveen, tässä se tulee. Älkää oikeasti välittäkö, jos kerron asioita todella huonosti tai tämä olisi muutoin huono, koska tämä on ensimmäiseni enkä muutenkaan ole vielä kovin haka kirja-arvosteluissa. :D Että ehkä tämä pikemminkin menee sitten kirjavinkkauksen puolelle, mutta ainakin tulee "kerrottua" kirjasta jonka luin, olkoon tämä sitten kirjavinkkaus, arvostelu tai mikä onkaan!

Nimi: Mikä sanomatta jää
Kirjailija: Hannu Mäkelä
Julkaistu: 2009
Sivumäärä: 356
Kuvaus:
"Rakkaus taas, sokea rakkaus, hurja hullu intohimo. Kai siitä silti pitäisi
kiittää."
Neljä ihmistä, asioita joista vaietaan. Heinäkuinen viikonloppu, jonka
jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen.
Toivonen, vaimonsa sanoin tyypillinen mies, ajaa vaimon, lankomiehen ja
tämän tyttären kanssa kesäviikonlopuksi mökille. Tunnelma enteilee - mitä?
Pahaa, parempaa, muutosta, jotakin on tapahtumassa. Laura-vaimon kanssa
avioliitto on urautunut arjeksi, jossa kumpikin luulee arvaavansa toisen
ajatukset. Kylmyydestäkin voi silloin syyttää toista, syyttää mielessään,
sillä ääneen asioista ei puhuta. Salattu suhde nuoreen naiseen on
mullistanut Toivosen elämän, mutta sekin rakkaus on saapunut vain
kadotakseen, kuten tuntuu. Vai onko se kadonnut, rakkaus? Kuka pakenee, kuka
jää, ketä voi syyttää? Ja mitä jää sanomatta?
Mikä sanomatta jää on viisas aikalaisromaani, kertomus rakkaudesta, sen eri
vaiheista ja muodoista, luottamuksesta ja sen murtumisesta, elämän
taitekohdasta. Siitä, miten pieniltä näyttävät asiat voivat johtaa
tilanteisiin, joita lehdissä tavataan myöhemmin kutsua traagisiksi.

Täytyy sanoa, että tuo kuvaus kertoi kyllä aikalailla kaiken sen, minkä tästä kirjasta ajattelin ottaa esille. Kiinnostuin tästä kirjasta ehkä juurikin tuon kuvauksen ansiosta. Kirjoja valitessani luenkin aina ensimmäisenä kuvauksen; en esimerkiksi välitä siitä, kuka kirjan on kirjoittanut (vaikka voi silläkin olla jotain väliä toki) vaan välitän siitä, kiinnostaako se kirja juonikuvauksen perusteella. Tämä kirja kiinnosti; Kuvauksen lukiessani heräsi kysymyksiä kuten "Mitä Lauran ja Toivosen rakkaudelle tapahtuu? Miksi se on ajautunut tällaiseksi? Mitä silloin viikonloppuna tapahtuu? Kuka on se tyttö, johon Toivonen on salaa rakastunut?"
No, Toivosen rakkaudenkohde on Viivi-niminen tyttö. Eipä siinä kaikki; kyseessä on Lauran veljentytär, eli juurikin tuon "lankomiehen" tytär. Kirjan tapahtumia oli hauska seurata ja sitä, miten tilanne eteni. Alussa olin hämilläni, että ketkä tässä nyt oikein ovat ja mistä tässä on kyse. Kirjaa eteenpäin lukiessa sitten kaikki alkoi hahmottua paremmin. Lauran ja Toivosen suhde on näköjään muuttunut arjentapaiseksi. Ehkä sitä varjostaa myös se rakkaus Viiviin? Kirjassa Toivosella on tapana miettiä ja ajatella paljon, vaipua ajatuksiinsa. Toivosen ajatuksia on kivaa lukea, ne tuovat mukavaa väriä kirjaan. Sillä tavoin tämä kertomistapa eroaa normaalista; normaalissahan saatetaan vain selittää, mitä tapahtuu ja mitä joku tekee, eikä syvennytä niin paljoa toisen muistoihin ja ajatuksiin kuin tässä.
Kirja ei kuitenkaan ole täynnä hyväilyjä ja suudelmia. Ei, sillä Viivin ja Toivosen rakkaus on myös loppumassa, koska Viivi jätti Toivosen. Olihan heillä ikäeroa; Toivonen oli siinä 50 ikävuoden kieppeillä, kun taas Viivi oli 18.
Olen todella huono ainakin aluksi kertomaan kirjasta jotain tähdellistä, mutta kuvauksen ja minun selittelyjeni pohjalta ehkä saatte edes jonkinlaisen käsityksen kirjasta.
Kirjan loppu oli mielenkiintoinen. En kerro sen tarkemmin, kuin että kirjan lopussa tulee kuolemaan 2 ihmistä. Mitään sotaa tai hirveää väkivaltaa ei ole luvassa, sen voin luvata. Mutta hämmensi se loppuratkaisu minua kuitenkin. Toisen kuoleman jälkeen hypättiin ajassa hieman eteenpäin ja näkökulmakin vaihtui toiseen.

Tässä olisi tämä ensimmäinen kirjapostaukseni, ja tätä kirjoittaessa täytyi todellakin miettiä kirjan sisältöä ja sitä, mitä on lukenut.. (: Näitä tulee kyllä varmasti vielä jatkossa! :3 Luettavia kirjoja/sarjoja saa ehdotella, otan niitä mieluusti vastaan! x3

torstai 23. huhtikuuta 2015

Se hitaasti myrkkynsä juottaa

Seuraava teksti tulee olemaan mielipidekirjoitus, joten jos jostain syystä et halua kuulla toisten ihmisten mielipiteitä, voit poistua.

Tupakka. Mitä sulle tulee mieleen sanasta tupakka? Itselleni tulee terveyden pilaaminen, esittäminen, ehkä huomion kerjääminen sekä inhottava haju. Tupakka kaiken kaikkiaan pitäisi poistaa täysin - eihän siitä ole mitään hyötyä! Ainakaan minun mielestäni...
Valitettavan monet nuoret sortuvat jo todella liian nuorina, jo yläasteen alussa, kokeilemaan polttamista. Vaan joillain -mielestäni valitettavan monella- se ei jää pelkäksi kokeiluksi vaan he jatkavat polttamista. Mutta kysynkin nyt teiltä, miksi? Te, jotka poltatte, miksi teette niin? Tupakalla pilaatte vain oman terveytenne. Minusta on myös todella epämieluisaa istua sellaisen henkilön vieressä, joka on juuri polttanut ja haisee aivan kamalalta. En ymmärrä, mikä siinä on olevinaan niin "hyvää", että sitä pitää jatkaa.
Yläasteella monelle tulee ryhmäpainetta siitä, kun "kaveritkin kokeilee niin sitten minäkin". Tietyissä tilanteissa pitää ajatella järkevästi; mieluumminko sinä pilaisit terveytesi kuin sanoisit sen yhden pienen sanan "ei"? Itse sanoisin tupakalle välittömästi ei. Se ei tee sinusta mitenkään huonompaa ihmistä, jos et tee samoin kuin jotkut muut tekevät. Et ole sen huonompi ihminen kuin muutkaan, jos olet järkevä ja jätät polttamatta.
No, jos nyt otetaan esimerkiksi tähän tilanne, jossa joku oppilas on aloittanut tupakanpolton kahdeksannella luokalla. Hän ehkä haluaa esittää coolia - luulen sen olevan se suurin syy sille, miksi ihmiset aloittavat nuorena polttamisen. Jotta he saisivat jotenkin muka paremman ja "coolimman" tyypin maineen tekemällä jotain typerää. Vaan seuraukset voivat olla kamalat; tupakanpolton takia ihmisen keuhkoihin kehittyy tervaa, ja voi saada myös syövän! Ja kun otetaan vielä lukuun kuinka pahaksi syöpä voi mennä... Siihen voi kuolla. Periaatteessa tupakanpolttajat siis altistavat itsensä lähemmäs kuolemaa, sillä tupakanpoltto huonontaa reilusti terveyttä, ja laskee myös elinikää.
Lopuksi otan puheeksi tupakanpolton lopettamisen. Siihen tarvitaan paljon tahdonvoimaa ja jos ihminen oikeasti haluaa päästä tupakasta irti, hän myös pääsee siitä irti. Ja kun ajattelee järkevästi, oman itsensä, muiden ja terveyden parasta, on tupakanpolton lopettaminen hyvä ja välttämätön asia. On totta, että pitkän polttamisen jälkeen nikotiinista jää riippuvaiseksi, mutta tahdonvoiman ja esimerkiksi nikotiinipurkan ja toisten tuen avulla se on aivan mahdollista.
Sanon siis kaikkia tupakanpolttoa harkitseville - älkää tehkö sitä. Teette vain palveluksen itsellenne ja muille, kun jätätte polttamatta. Jos jotkut kavereistanne yrittävät pakottaa, sanokaa rohkeasti ei. Se kannattaa.
Ja polttaville: kehotan teitä oikeasti lopettamaan. Miettikää järkevästi ja tehkää työtä sen eteen, että pääsette irti siitä. Loppupeleissä olette vain kiitollisia itsellenne, kun olette lopettaneet sen.
En polta, enkä ole koskaan polttanut, olen vain käyttänyt omia aivojani, hyödyntänyt ja tulkinnut mitä muut ovat minulle sanoneet ja mitä olen nähnyt ja kuullut. Tämä teksti on täynnä siis vain silkkaa faktaa, ei minun omaa keksimääni palturia.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Vuodenajat vierii

Moi kaikki, niinkuin lempi vloggaajani Soikku aina sanoo. Siitä on viikko kun viimeksi kirjoitin, ja mulle on kertynyt tietokoneelle tekstitiedostoon pitkä liuta ideoita, joista voisin haluta tehdä postauksia.. Mutta syytän koulukiireitä siitä, etten ehdi täällä 24/7 postailemaan, joten ideat täytyy vain yksinkertaisesti laittaa talteen, että voin postata niistä jatkossa. Tarinablogiinkin minulla olisi 2 fanfictionin osaa laitettavana ja tekisi mieli kirjoittaa yksi päässä hautunut runo ja kaikkea...
Tänään koulussa minulla alkoi kesken päivän särkeä päätä, ja piti käydä terkkarilla hakemassa särkylääkettä.. Syytän taas koulua, koska olen joutunut nyt niin paljon käyttämään päätä ja aivoja (jotka bestikseni mielestä ovat olemattoman pienet :D) että vähemmästäkin pää rasittuu.
No, se nyt ei ollut tämän postauksen pääaihe (jotenkin mulla tapana aina silti karata aiheesta) vaan päätin kertoa teille hieman, mitä mieltä olen eri vuodenajoista. Tiedätte sanonnan "vuodet vierivät", no minä hieman muutin sitä kuten otsikosta huomaa. Kuvia jokaisesta vuodenajasta minulla ei ole, mutta on minulla tätä postausta varten 2 kuvaa luonnosta silti, joista toisen otin tänään.

Kevät. Se vuodenaika, jolloin ensin lumet ja jäät sulavat ja maa on ruskeaa. Tämä vaihe keväästä ärsyttää minua, ja sikeäunisena myös nukkuminen on hieman hankalaa kun ensin käännetään kelloja ja sitten alkaa olla yhä valoisampaa. Mutta kesää kohti alan olla taas pirteämpi (okei ei sillä, ettenkö olisi pirteä ilopilleri aina). Keväällä on myös viimeinen loppukiri opiskelun suhteen ja kaikki alkavat toukokuun tienoilla olla jo väsyneitä ja halukkaita pääsemään kesälomalle laskien kuinka monta päivää koulua enää on. Itse en edes vaivaudu laskemaan, koska joku sen kuitenkin sanoo laskeneensa ja kertoo sen muille.. Keväällä odotan aina innolla pääsiäistä (joka tosin meni jo) ja eritoten kesäloman alkua! Ylioppilasjuhliakin on tänä keväänä tiedossa ainakin yhdet, ellei kahdet, joten niitäkin odotan. Rakastan juhlia ja se on aivan varmaa! Omissa rippijuhlissanikin olin todella iloinen ja kaunis (kröhöm... Itsekehu haisee, mutta ovat muutkin sanoneet minua kauniiksi) ja esiinnyin vieraille laulamalla minulle rakkaan laulun nimeltä Lintu.
Loppukeväästä myös luonto alkaa hiljalleen heräillä. Muuttolinnut palaavat ja linnunlaulusta pitävänä se on minulle todella mieluisaa. Talvella on jotenkin niin kumman hiljaista, vaikka onhan toki niitä talvehtijoita, mutta ne luultavasti vain ovat puiden suojissa lämmittelemässä, eivätkä ole yhtä pirteitä laulamaan kuin kevään ja kesän linnut. Perhosia saattaa lennellä (vielä en ole nähnyt yhtäkään), kukat kasvavat (kohta näytän teille kuvan jonka sain tänään otettua kukkiin liittyen) ja meidän kissa tulee ratkiriemukkaaksi ja sen sijaan, että se juoksisi sisällä mattoja rullalle, se juoksentelee ulkona jahdaten hiiriä. Ja meidän kissa on 14-vuotias vanhus, mutta jaksaa silti riehua! Voi kumpa näkisitte sen veijarin. :D Toivoisin myös, että kevään ja kesän mittaan viime syksynä istuttamani kirsikkapuun taimi saisi edes lehdet ja kasvaisi pituutta, se kun on vielä aika pieni.

Kesä on vuodenajoista mielestäni paras. Silloin koulu loppuu ja saa vain rentoutua, tulee ihanan lämmin eikä tarvitse pukeutua paksuihin vaatteisiin kuten talvella, ja pääsen taas rakkaan lajini pariin eli uimaan. Rakastan järvessä uimista! Ja käymme joka kesä aina myös Hangossa, jossa pääsen uimaan meressä! :3 Kesällä pääsen myös syömään taas jätskikioskilla jäätelöä. Se maistuu aivan taivaalliselta <3 Rakastan myös paljon matkustelua, ja sitä on kyllä kesällä luvassa :D Menen ystäväni kanssa One Directionin keikalle aika varmasti ja sitä kyllä odotan! Kesä saa minut ihanan pirteäksi varsinkin, kun paistaa aurinko. Huonoja puolia kesässä ei ole muuta kuin ukkonen. Vihaan, ja oikeastaan myös vähän pelkäänkin sitä, vaikka olenkin jo tämän ikäinen. Kuka määrittelee mitä saa pelätä minkäkin ikäisenä? Minusta on turhaa sanoa ihmiselle, ettei tämä saa pelätä jonkin tietyn ikäisenä... Minkä ihminen sille voi jos häntä pelottaa tai jännittää jokin asia. Ei se ole missään laissa määrätty että "Henkilö ei saa pelätä yli 15-vuotiaana mitään". :)

Syksy on todella mielenkiintoinen vuodenaika. Silloin saattaa vielä alkusyksystä ukkostaa, mutta hyvin harvoin. Syksyisin sataa paljon vettä ja vesisateesta tykkäävänä se on minusta kivaa. (: Syksyn aikana myös puiden lehdet tulevat todella värikkäiksi ja kauniiksi! Harmi vain että jossain vaiheessa ne kaikki pitää kuitenkin lakaista ja siinä on hommaa... Terveisin tyttö, jonka kodin pihassa on valtaisa vaahtera ja koivuja.. :D

Talvi. Oi talvi... En osaa sanoa kumpi olisi toinen lempivuodenajoistani, kevät vai talvi. Mutta kovaa taistelua ne joutuvat käymään. Talvesta löydän niin paljon ihania asioita! On totta, että talvella on todella kylmä, mutta kukapa ei rakastaisi illan hämärässä mahdollisesti kynttilän valossa istumista villasukat jalassa syöden pipareita.. :3 Rakastan joulua, ja joulu on talvella! Nimipäiväni ja bestikseni synttärit ovat myös joulukuussa, ja omat syntymäpäiväni tammikuussa, joten lasken tietysti nekin positiivisiksi asioiksi talvessa. Ensi tammikuussa minusta tulee täysi-ikäinen! Herranen aika...
Lumi on myös kaunista. Se tuntuu hassulta kun seisoo ulkona ja hiutaleita satelee päälle.. x3 Maa tulee ihanan valkoiseksi ja lumitöistä huolimatta odotan aina lumen saapumista. Minun jouluni ei ole myöskään mitään ilman lunta. Se tuo sen oman tunnelmansa jouluun kaikkien jouluvalojen lisäksi. :) Talvella tulee myös jääpuikkoja ja ne näyttävät kauniilta. Pienenä vielä nuoleskelinkin niitä... Hyi minua. Mutta se siitä! :D

Nyt pääsemme kuvien pariin. Ensimmäinen kuva on otettu viikko sitten huoneeni ikkunasta, ja anteeksipyydän sitä, että kuvasta tuli hieman vino.. Mutta tiedätte ainakin miltä maisema näyttää huoneeni toisesta ikkunasta.. Minulla on kunnia omistaa huone jossa on 2 ikkunaa.. :3
 Tuosta tuli tosiaan hieman vino.. :D
Krookuksia! Meidän talon vieressä kukkii krookuksia! I'm happy ~

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Don't stop the music

Helöyy! (:
Päätin nyt tällaisena "music is my life"-ihmisenä tehdä musiikkipostauksen. (sivutietona: olen soittanut pianoa musiikkiopistossa 8 vuotta, ja osaan myös soittaa kitaraa ja rumpuja, ja laulan jokapäiväisesti ja olen esiintynyt monesti ja käynyt kuorossa, ollut yksityisillä laulutunneilla...)
Ideana on se, että kaverini on antanut aiheita (osan olen keksinyt itse) jollainen biisi minun pitäisi tänne laittaa, esimerkiksi "Biisi joka soi tällä hetkellä päässä". No, etteköhän ymmärrä paremmin kun pääsen näitä biisejä tänne laittamaan!

Biisi, joka soi tällä hetkellä päässä:
Tää Amy Winehousen biisi on soinut minulla päässä erityisesti nyt maanantaista asti ja pyörii nytkin, koska musiikintunneilla (joita minulla oli eilen siis 2h) opettelimme soittamaan kyseisen biisin kitaralla ja rummuilla, sekä toki opettelimme sanat. Samaa biisiä kahden tunnin ajan soitellessa ja laulaessa se väkisinkin jää päähän! Ei sillä, etteikö tämä olisi mielestäni hyvä biisi, sitähän tämä nimenomaan on!

Biisi, jota kuuntelin ala-asteella:
Kyllä, Jonas Brothers oli bändi, jota kuuntelin ala-asteella muistaakseni paljonkin. Ja kyllähän tuo musa kuulostaa hyvältä vieläkin!

Biisi, jonka sanoista pidän erityisesti:
Tätä valintaa ei tarvitse varmaankaan selittää sen tarkemmin. Kuunnelkaa tämän biisin sanoja, niin ymmärrätte. Aivan ihanat sanat! Ne auttavat minua, jos joskus tunnen itseni huonoksi tai minua harmittaa.

Biisi, joka saa minut aina hyvälle tuulelle:
Hahaa :D Peto on irti on se biisi, joka saa mut hymyilemään ja nauramaan, enkä ole kyllästynyt siihen vieläkään vaikka on tullut tätä monesti jo kuunneltua! En välitä niinkään kappaleen musiikkivideosta vaan siitä ilosta ja energiasta, jonka laulusta saa :D

Biisi, joka on saanut minut herkistymään:
 
 Tämä tuli ensimmäisenä mieleen miettiessäni biisejä, jotka saa minut herkistymään. Silloin, kun minulla on paha olla ja kuuntelen tätä, rupean yleensä itkemään. En tiedä miksi, kai se johtuu tämän biisin melodiasta ja surullisuudesta.

Biisi, joka on mielestäni hassu:


Tätä kappaletta kuuntelin jo ala-asteella! Silti tämä on jäänyt mieleen, ja viikonloppuna löysin tämän youtuben sopukoista vaikken edes muistanut nimeä! :D Tämä biisi on vain todella hauskan kuuloinen. (:

Biisi, jota olen viimeksi laulanut:
Lauloin tätä tänään taksissa tullessani kotiin iltapäivällä. :D

Biisi, joka ärsyttää:
 
 On kyllä hyvä biisi, mutta minun kohdallani jo tosi kulunut... Johtunee siitä, että ensiksikin tätä on tullut itse kuunneltua tosi monta kertaa, mutta lisäksi taksissa muutamat oppilaat laulavat ja soittavat tätä kappaletta joskus monta kertaa peräkkäin eivätkä vaihda biisiä! En ymmärrä, miten he jaksavat laulaa tätä samaa monta kertaa :D

Biisi, joka on suosikkini jostain musikaalista:


 Lempi musikaalielokuvani on ehdottomasti The Sound of Music, joka pari viikkoa sitten tulikin maanantaina (ja tuli se viime viikonloppunakin kertauksena). Pahoitteluni laadusta, sillä en löytänyt mitään "virallista" versiota. (: Osaan tämän ja muutkin kyseisen elokuvan kappaleet ulkoa!

Biisi jollain harvinaisella kielellä:
 
Jep, unkarin kielinen kappale! (: Rakastan kieliä ja tykkään siksi myös kuunnella eri kielisiä kappaleita. :3

 Hahaa, tätä postausta oli todella kiva tehdä! (: Tehkää tekin tällaisia, tällainen on oikeasti todella hauskaa ja välillä haastavaakin, kun pitää miettiä tietynlaisia biisejä :D Ja kommentoikaa toki jos löytyi jotain biisejä joista itsekin pidätte!


maanantai 13. huhtikuuta 2015

Kuva minusta

Moi!
Tästä postauksesta tulee lyhyt - mutta kyllä minä lisää postauksia varmaan tänään laittelen. Päätin nyt kuitenkin laittaa tänään otetun kuvan itsestäni niin saatte nähdä miltä minä näytän :D
 Siinähän minä kaikessa ihanuudessani. Tuo oranssi huppari on ostettu viime viikonloppuna, pahoitteluni etten muista mistä kaupasta xD
No, eipä minulla sitten muuta. Näkyillään taas (luultavasti tänään illemmalla)!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Hei ihmiset!

Hei kaikki! (:
Oon 17-vuotias lukiolaistyttö, joka astuu bloggaamisen ihmeelliseen maailmaan jo varmaan ties monennettako kertaa. Tällä kertaa en kuitenkaan aio poistaa tätä blogia, vaan teen tästä sellaisen, jota oikeasti haluan kirjoittaa!
Minulla on jo yksi blogi, Tässä linkki tarinablogiini
Teen myös sivun (vai välilehdiksikö niitä kutsutaan) jossa kerron tarkemmin itsestäni! (:
Viimeiseksi kerron, mistä tuo nimi "Smaragdien säihke" tulee. Käytän joskus tarinoita kirjoittaessani nimimerkkiä Emerald eli smaragdi. Säihke tulee taas toisesta nimimerkistäni Sparkling Angel, jota käytän esim. FinFanFunissa.
Nyt tiedätte jo hieman minusta. Tervetuloa seuraamaan blogiani ja näkyillään taas!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...