Minä rakastan tätä elämää, elämää kaikkineen

Otsikko ei tällä kertaa liity postauksen aiheeseen, vaan on pätkä tällä hetkellä kuuntelemastani biisistä (Johanna Kurkela - Minä rakastan elämää). Siitä on pitkä aika, kun olen jotain kirjoittanut (taas). Nyt en tullut kirjoittamaan pitkää postausta vain tulin kertomaan, että olen hengissä. Kesä on mennyt hurjalla vauhdilla, enkä ole edes matkustanut paljoa! Tuntuu siltä, että viime kesänä olin lähes koko ajan menossa. No, onhan se kiva välillä käpertyä omaan tuoliin/sänkyyn vain olemaan, kuuntelemaan musiikkia, juttelemaan ihmisille ja... Lukemaan kirjoja! Mikä onkin tämä ilmoitusluontoisen postaukseni tarkoitus: olen tehnyt kirjablogin! Tarinablogini Ikuinen smaragdi valitettavasti joutui roskakoriin, kun en sitä lopulta jaksanut päivitellä. Mutta koska luen kirjoja hyvin paljon ja olen innostunut lähiaikoina kirjablogeista, niin päätin itsekin liittyä kirjablogien yhteisöön! Blogini, Enkelin kirjamaailma, löydätte kun painatte profiiliani, siellä se on :) Kirjapostauksia tulee jo heti huomenissa!
Kaunista loppukesää kaikille ja nähdään taas uusien postausten ja kirjablogin parissa!

Kati Lepistö: Silmänräpäys

Nimi: Silmänräpäys
Kirjailija(t): Kati Lepistö ja Leeni Peltonen
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2006
Sivujen lukumäärä 173

"Mikkeliläistyttö Kati Lepistö toteutti unelmaansa valokuvamallina Los Angelesissa, kun kaikki yksitoista vuotta sitten romahti: aivorungon infarkti tuhosi täysin hänen liikunta- ja puhekykynsä, vain hänen silmäluomensa liikkuivat.

Kuntoutuksen ansiosta nykyään 31-vuotias Kati Lepistö pystyy istumaan pyörätuolissa, kääntämään hiukan päätään sekä ilmaisemaan ajatuksiaan ja tunteitaan muun muassa tietokoneen erikoisvalmisteisen kirjoitusohjelman avulla.

Kotilieden päätoimittajan Leeni Peltosen kanssa yhdessä työstetty koskettava selviytymistarina perustuu Kati Lepistön kirjoituksiin ja päiväkirjoihin sekä hänen läheistensä muistiinpanoihin. Järkyttävästä kohtalostaan huolimatta Kati Lepistö on täynnä elämää ja uskoa tulevaisuuteen: hän matkustaa, tapaa ystäviään, rakastuu, opiskelee, shoppailee - ja aina välillä laihduttaa."

Kirjan kuvaus kertoikin jo kaiken sen, miten itsekin olin ajatellut kirjan tiivistää. Kirja alkoi kiinnostaa minua ensiksikin sen takia, että olin lukenut Katista jo aikaisemmin Anna-lehdestä, ja halusin lukea enemmän hänen elämästään ja siitä, miten se kaikki oikeastaan tapahtui.
Päiväkirjatekstit, sekä muiden ihmisten (kuten äidin ja Annika-serkun :D) näkökulmat asioista toivat kirjaan mukavaa monipuolisuutta, kun aina ei ollut pelkästään Katin päiväkirjamerkintöjä tekstissä. Johan se olisi vain päiväkirjan julkaisemista kirjaksi, jos ei muuta tekstiä kirjaan tuotaisi.
Luin kirjaa oikeastaan lähes koko ajan. En pystynyt lopettamaan sen lukemista, koska se oli niin mielenkiintoinen ja halusin aina lukea vain lisää ja lisää. Sen ansiosta sainkin kirjan luettua lähes päivässä...
Mikkelissä asuva Kati asuu aika lähellä minua, ja sekin on aika... Jännää. Ehkä joskus näen hänet kaupungilla? Ken tietää.
Täytyy muuten huomauttaa, että vaikka kuvauksessa sanotaan Katin olevan 31, niin on kirjan kustantamisesta kuitenkin jo noin 10 vuotta, joten Kati on nyt 41.
Kirja oli mielestäni hyvä, ja voisin lukea sen joskus uudestaankin - sillä jäi varmasti asioita, jotka luin vain ohimennen tai asioita, jotka hetken päästä kuitenkin unohdan. Suosittelen teitä lukemaan kyseisen kirjan, sillä se ei ole niin tavallinen ja tylsä elämäkerta kuin alussa saattaisi kuvitella.

Hannu Mäkelä: Mikä sanomatta jää

Apua. Ensimmäinen kirjapostaukseni ikinä :D Mietin, että olisi ihanaa blogata taas jostain ja selailin bloggausideoiden listaani ja päätin nyt tehdä tämän kirjapostauksen viimeksi loppuun lukemastani kirjasta. Syteen tai saveen, tässä se tulee. Älkää oikeasti välittäkö, jos kerron asioita todella huonosti tai tämä olisi muutoin huono, koska tämä on ensimmäiseni enkä muutenkaan ole vielä kovin haka kirja-arvosteluissa. :D Että ehkä tämä pikemminkin menee sitten kirjavinkkauksen puolelle, mutta ainakin tulee "kerrottua" kirjasta jonka luin, olkoon tämä sitten kirjavinkkaus, arvostelu tai mikä onkaan!

Nimi: Mikä sanomatta jää
Kirjailija: Hannu Mäkelä
Julkaistu: 2009
Sivumäärä: 356
Kuvaus:
"Rakkaus taas, sokea rakkaus, hurja hullu intohimo. Kai siitä silti pitäisi
kiittää."
Neljä ihmistä, asioita joista vaietaan. Heinäkuinen viikonloppu, jonka
jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen.
Toivonen, vaimonsa sanoin tyypillinen mies, ajaa vaimon, lankomiehen ja
tämän tyttären kanssa kesäviikonlopuksi mökille. Tunnelma enteilee - mitä?
Pahaa, parempaa, muutosta, jotakin on tapahtumassa. Laura-vaimon kanssa
avioliitto on urautunut arjeksi, jossa kumpikin luulee arvaavansa toisen
ajatukset. Kylmyydestäkin voi silloin syyttää toista, syyttää mielessään,
sillä ääneen asioista ei puhuta. Salattu suhde nuoreen naiseen on
mullistanut Toivosen elämän, mutta sekin rakkaus on saapunut vain
kadotakseen, kuten tuntuu. Vai onko se kadonnut, rakkaus? Kuka pakenee, kuka
jää, ketä voi syyttää? Ja mitä jää sanomatta?
Mikä sanomatta jää on viisas aikalaisromaani, kertomus rakkaudesta, sen eri
vaiheista ja muodoista, luottamuksesta ja sen murtumisesta, elämän
taitekohdasta. Siitä, miten pieniltä näyttävät asiat voivat johtaa
tilanteisiin, joita lehdissä tavataan myöhemmin kutsua traagisiksi.

Täytyy sanoa, että tuo kuvaus kertoi kyllä aikalailla kaiken sen, minkä tästä kirjasta ajattelin ottaa esille. Kiinnostuin tästä kirjasta ehkä juurikin tuon kuvauksen ansiosta. Kirjoja valitessani luenkin aina ensimmäisenä kuvauksen; en esimerkiksi välitä siitä, kuka kirjan on kirjoittanut (vaikka voi silläkin olla jotain väliä toki) vaan välitän siitä, kiinnostaako se kirja juonikuvauksen perusteella. Tämä kirja kiinnosti; Kuvauksen lukiessani heräsi kysymyksiä kuten "Mitä Lauran ja Toivosen rakkaudelle tapahtuu? Miksi se on ajautunut tällaiseksi? Mitä silloin viikonloppuna tapahtuu? Kuka on se tyttö, johon Toivonen on salaa rakastunut?"
No, Toivosen rakkaudenkohde on Viivi-niminen tyttö. Eipä siinä kaikki; kyseessä on Lauran veljentytär, eli juurikin tuon "lankomiehen" tytär. Kirjan tapahtumia oli hauska seurata ja sitä, miten tilanne eteni. Alussa olin hämilläni, että ketkä tässä nyt oikein ovat ja mistä tässä on kyse. Kirjaa eteenpäin lukiessa sitten kaikki alkoi hahmottua paremmin. Lauran ja Toivosen suhde on näköjään muuttunut arjentapaiseksi. Ehkä sitä varjostaa myös se rakkaus Viiviin? Kirjassa Toivosella on tapana miettiä ja ajatella paljon, vaipua ajatuksiinsa. Toivosen ajatuksia on kivaa lukea, ne tuovat mukavaa väriä kirjaan. Sillä tavoin tämä kertomistapa eroaa normaalista; normaalissahan saatetaan vain selittää, mitä tapahtuu ja mitä joku tekee, eikä syvennytä niin paljoa toisen muistoihin ja ajatuksiin kuin tässä.
Kirja ei kuitenkaan ole täynnä hyväilyjä ja suudelmia. Ei, sillä Viivin ja Toivosen rakkaus on myös loppumassa, koska Viivi jätti Toivosen. Olihan heillä ikäeroa; Toivonen oli siinä 50 ikävuoden kieppeillä, kun taas Viivi oli 18.
Olen todella huono ainakin aluksi kertomaan kirjasta jotain tähdellistä, mutta kuvauksen ja minun selittelyjeni pohjalta ehkä saatte edes jonkinlaisen käsityksen kirjasta.
Kirjan loppu oli mielenkiintoinen. En kerro sen tarkemmin, kuin että kirjan lopussa tulee kuolemaan 2 ihmistä. Mitään sotaa tai hirveää väkivaltaa ei ole luvassa, sen voin luvata. Mutta hämmensi se loppuratkaisu minua kuitenkin. Toisen kuoleman jälkeen hypättiin ajassa hieman eteenpäin ja näkökulmakin vaihtui toiseen.

Tässä olisi tämä ensimmäinen kirjapostaukseni, ja tätä kirjoittaessa täytyi todellakin miettiä kirjan sisältöä ja sitä, mitä on lukenut.. (: Näitä tulee kyllä varmasti vielä jatkossa! :3 Luettavia kirjoja/sarjoja saa ehdotella, otan niitä mieluusti vastaan! x3