Minä rakastan tätä elämää, elämää kaikkineen

Otsikko ei tällä kertaa liity postauksen aiheeseen, vaan on pätkä tällä hetkellä kuuntelemastani biisistä (Johanna Kurkela - Minä rakastan elämää). Siitä on pitkä aika, kun olen jotain kirjoittanut (taas). Nyt en tullut kirjoittamaan pitkää postausta vain tulin kertomaan, että olen hengissä. Kesä on mennyt hurjalla vauhdilla, enkä ole edes matkustanut paljoa! Tuntuu siltä, että viime kesänä olin lähes koko ajan menossa. No, onhan se kiva välillä käpertyä omaan tuoliin/sänkyyn vain olemaan, kuuntelemaan musiikkia, juttelemaan ihmisille ja... Lukemaan kirjoja! Mikä onkin tämä ilmoitusluontoisen postaukseni tarkoitus: olen tehnyt kirjablogin! Tarinablogini Ikuinen smaragdi valitettavasti joutui roskakoriin, kun en sitä lopulta jaksanut päivitellä. Mutta koska luen kirjoja hyvin paljon ja olen innostunut lähiaikoina kirjablogeista, niin päätin itsekin liittyä kirjablogien yhteisöön! Blogini, Enkelin kirjamaailma, löydätte kun painatte profiiliani, siellä se on :) Kirjapostauksia tulee jo heti huomenissa!
Kaunista loppukesää kaikille ja nähdään taas uusien postausten ja kirjablogin parissa!

Aikaa on kulunut jo tovin

Moi! Tällä kertaa en keksinyt postauksen otsikkoa laulujen sanoista vaan keksin sen itse. Sillä onhan se totta, että viime postauksesta on aikaa - ja melkein jäi marraskuu postaamatta kokonaan!
Aloitan tällä tavallisella kuulumispostauksella, ja myöhemmin tulee eräs mielipidepostaus ja joulupostaus ja kaikkea muuta sellaista.

Mun elämä on ollut kiireistä. On ollut konsertteja, on ollut koeviikko (joka menee tälläkin hetkellä), on ollut pitkiä koulupäiviä, suunnatonta väsymystä sekä sellaisia hetkiä, millon ei oo mikään vaan kiinnostanut. On ollut hetkiä, jolloin tuntuu, että pitäisi kirjoittaa blogia, mutta lopulta sitä ei enää edes muista. On ollut kiirettä ja vaikka sun mitä.

Mä en edes tiedä, mistä kertoisin teille. Halusin nkuitenkin tehdä postauksen, kun edellisestä on jo paljon aikaa.
Lukiossa menee hyvin. Kavereita en ole uusia saanut, mutta onneksi mulla menee hyvin näiden nykyistenkin kanssa. Niinhän sitä sanotaan, että laatu ei katso määrää, eikä määrä oo se tärkein vaan juurikin se laatu, ja välitänkin ystävistäni tosi paljon ja oon onnellinen, että he kaikki jaksavat mua katella ja kuunnella. :D
Aineiden suhteen menee ihan hyvin - toki ne historia ja matikka edelleen tökkii, mutta nehän ei tiettävästi koskaan oo mun lempiaineita olleetkaan. Tänään juuri oli englannin koe ja toivon sen menneen hyvin ja että numerosta tulisi edes 7. Tietysti toivoisin suurempaa, mutta 7 olisi ihan hyvä kun miettii, että edellisestä kurssista tuli kutonen...
Odotan innolla joululoman päättymistä. Täällä lukiossa missä opiskelen on viimeisenä koulupäivänä (18.12) illalla Puuroa yössä-niminen tapahtuma, jossa nimensä mukaisesti syömme puuroa, mutta se on vain alussa. Loppuilta menee erilaisissa kilpailurasteissa sekä muunlaisessa ohjelmassa, ja vasta keskiyön jälkeen pääsemme kotiin. Tänä vuonna on mun toinen puuroa yössä enkä malta odottaa sitä!
Vanhojen tanssien harjoitukset alkaa ensi viikolla. Mulla on pari (joka on tyttö) ja mekko. Sellainen turkoosin ja sinisen sävyinen. Näytän teille kuvia varmaan sitten vasta tilaisuuden jälkeen. Haluan pitää sen salaisuutena, heh heh! ;)
En ole mikään erityisen hyvä tanssija, mutta toivon tanssien sujuvan hyvin, koska tykkään tanssimisesta kuitenkin todella paljon. Hah, aika ironista, etten osaa kunnolla tanssia vaikka tykkään siitä. Mutta harjoittelemalla oppii.

Viimeisenä asiana kuulumisistani voisin kertoa, että pääsin käymään psykologilla. 13. marraskuuta kävin hänellä ensimmäisen kerran ja nyt oon käynyt siellä kahdesti. Seuraavaksi meen parin viikon päästä. Oon tuhannesti kiitollinen mun kaverille, joka mulle sellaisen "töytäisyn" sinne antoi. En itse olisi varmaan uskaltanut tai viitsinyt mennä kertomaan tarvitsevani sellaisen apua. Mutta en kyllä kadu sinne menemistä, päinvastoin! Olen todella kiitollinen, sillä se auttaa! On todella helpottavaa, kun on joku ammattilainen kelle puhua. En toki vähättele ystäviäni, en todellakaan, mutta onhan se ammattipsykologi kuitenkin vähän eri asia. Heti näiden kahden kerran jälkeen olo on paljon parempi eikä ole ahdistanut niin paljoa, kun on saanut purkaa ajatuksiaan ja miettiä niitä tarkemmin. Olisimpa mennyt sinne jo yläasteella, niin yläasteajoista ei olisi varmaan tullut niin ankeita ja olisin selvinnyt asioista paljon paremmin. Yläasteella jouduin yksin kamppailemaan itseni ja kiusaamisen ja muiden hankaluuksien kanssa. Mutta ajassa ei voi mennä enää taaksepäin eikä niitä asioita muuttaa. Olen tyytyväinen nyt, kun sinne edes nyt pääsin.

Tässä oli tällainen postaus tällä kertaa. Hetkisen kuluttua tulee mielipidepostaus ja myös tarinablogiini ilmestyy pitkästä aikaa pari jatkotarinan alkua!

Sinun vuorosi loistaa

Moi. Hui, siitä on taas aikaa kun viimeksi olen blogia kirjoittanut, ja pyydän jälleen anteeksi sitä. Kaipa mun pitäis vaan lopettaa tämä anteeksipyytely ja ruveta kirjoittamaan useammin. Mutta koulu alkoi niin rynnäköllä ja aika on mennyt kuin sitä ei olisi olemassakaan! Nyt jo kolmas viikko koulua menossa, huhhuh. Paljon on ehtinyt tapahtua. Sain tietää avustajani lähtevän joulukuussa, ja pitäisi ensi kevääksi ja kolmosluokalle löytää uusi avustaja. Sain myös maanantaina uuden kaverin lukiossa, joten nyt minun ei tarvitse enää murehtia siitä että olisin yksin, kun muut ystävät ovat kirjoittaneet jo ylioppilaiksi tai ovat ammattikoulussa.
Vanhojentanssit ovat myös minulla tänä vuonna edessä. Vielä viime viikolla hermoilin mekon ostamisen lisäksi siitä, saanko paria ollenkaan, mutta nyt on sekin asia selvinnyt. Ja ei, parinani ei ole kakkosluokkalainen eikä poika, vaan ykkösluokkalainen tyttö.
Huomenna alkaa taas viikonloppu, vaikka vastahan viikonloppu oli. Huomenna tulee sitten varmaan semmoinen 100 faktaa minusta-postaus, jota olen jo kauan miettinyt ja suunnitellut.
Siihen asti näkemiin! Tällä postauksella ei ollut varsinaista aihetta, mutta päätin tulla kertomaan kuulumisiani kun siitä on jo aikaa kun viimeksi tänne kirjoittelin.

Do you really wanna say goodbye

Moi taas!
Enää alle viikko kouluun. Kesäloma on mennyt ihan älyttömän nopeasti! Tuntuu, kuin olisin vasta lähtenyt ykkösluokalta, ja nyt on sitten ne 2,5 kuukautta jo melkein loppuun menneet ja tiistaina aloitan kakkosluokan. Ja vanhojentanssit ovat minulla tiedossa ensi helmikuussa, jee!
Näinä parina viikkona, kun en ole postannut, olen kerinnyt reissata jonkun verran. Kävin Anni-bestikseni kanssa Imatran yöt-festarilla katsomassa Haloo Helsinki!:ä ja Arttu Wiskaria (ja minä istuin väliajalla maassa syöden makkaraperunoita koska oli nälkä :D), josta jäi kivat muistot ja videot (kiroan Anni sinut maanrakoon, koska et kuvannut minulle yhtään videota Artusta... :D) Lisäksi olen kerinnyt käydä Jyväskylässä veljieni luona (että olikin sitten hauskaa ajella kiertoteitä vaikka ties kuinka pitkään sinä päivänä olevien rallien takia), Kouvolassa ostoksilla ja enoni moottoriveneellä sekä hänen mökillään. Viime maanantaina kävin sitten Mikkelissä, tiistaina olin kotona, keskiviikkona kävin kylillä, eilen olin taas Mikkelissä. Tuntuu, kuin en olisi ollut paikallani ollenkaan. Niin paljon on ollut lähipäivinä reissaamista ja sunnuntaina olisi ehkä taas tiedossa jotain, tosin vain Annin ja ystävämme H:n kanssa jäätelökiskalla oleskelua. Maanantaina sitten menemme veljeni kummin luokse ja tiistaina alkaa koulu.

Koulun alkuun mulla on ristiriitaiset fiilikset. Avustajani on ihan kiva, vaikka välillä hänen kanssaan ei keksi mitään puhuttavaa ja vapaatunneilla vain istumme hiljaa, kun hän "ei jaksa" kävellä kanssani esim kylille. Mutta onneksi on H, jolla tosin on välillä töitä... Toivottavasti hänellä olisi kuitenkin välillä aikaa myös minulle! Sain tarpeekseni viime vuonna jo koulun sisällä istuskelusta, vaikka hän välillä seuranani olikin. Haluan muualle!
En odota koulua myöskään siksi, että juurikin tämä H ja eräs toinen ystäväni T kirjoittivat ylioppilaiksi, eivätkä siis ole 24/7 saman rakennuksen sisällä kuin minä. Anni lähtee ammattikouluun ja en halua olla yksin. Ahdistun jo omassa luokassanikin. Pitkä tarina, mutta en vain nähtävästi ole heidän mielestään niin kiinnostava, että minulle voisi sanoa edes moi tai kysellä kuulumisia. He juttelevat minulle vain silloin kun on pakko, esim ryhmätöissä. Muutoin he ovat kuin minua ei olisikaan ja juttelevat ja nauravat keskenään. Ahdistavia kokemuksia muutenkin osasta luokkatovereistani jo yläasteajalta, joten tosi kivaa...
Odotan koulua ainoastaan niiden tulevien aineiden takia. Tosi hassua, mutta tykkään opiskelusta. Luultavasti siksikin, kun minulla ei siellä paljoa juttukavereita ole tai sellaisia henkilöitä, joiden vieressä istua ja jutella tunneilla...
Että joo. Luultavasti ensi vuonna ahdistun taas ja saan kunnon ahdistuskohtauksia, jolloin vain itkettää pelkkä yksinäisyys ja koko lukio. Odotan sitä niin helvetin paljon. D:
En nyt tiedä sanoisinko tätä postausta positiiviseksi. Lukiossa ei ole paljoa mitään positiivista! Muuta kuin ne aineet ja opettajat, jotka osittain ovat myös hieman sisäänpäinkääntyneitä/hiljaisia. Heidänkin kanssaan olen yleensä minä se joka keskustelun aloittaa...
Kuvia ei valitettavasti ole nytkään. Anteeksi jos niitä odotatte, toivottavasti ette lopeta blogini lukemista siksi että kuvia ei ole paljoa ja että välillä tulee tällaisia ikävämpiä postauksia. Kyllä minä olen onnellinen, iloinen ja positiivinen. Lähes aina! Mutta jos on joku asia, joka ärsyttää tai josta en pidä, niin silloin ei kovin paljoa hymyilytä.

Kuule kuinka kesä hengittää

Moi taas!
Monet, joiden blogeja olen lukenut, ovat tehneet jonkinlaisen postauksen joko unelmien kesästä tai sitten yleisesti ottaen vaan omia kesäkuulumisiaan. Nyt on minun vuoroni!
Istun kuunnellen hyvää musiikkia syöden jäätelöä ja miettien kesän kuluneita tapahtumia ja asioita, joita vielä ehdin tehdä ja ihmisiä, keitä tulen vielä näkemään.
Minusta kesässä on parhainta se lämpö ja vapaus. Kun saa vain syödä jäätelöä, viettää aikaa ystävien kanssa ja olla rennosti välittämättä kiireestä tai koulusta! Tietysti haittana ovat ne paarmat, mutta menenkin ulos yleensä aina iltasella, jolloin paarmat ovat jo hävinneet. Uinut olen tänä kesänä vasta pari kertaa, mutta aion tehdä siihen pian muutoksen!
Kesän aikana on kerinnyt tapahtua paljon. Olen käynyt Tykkimäellä, ystäviä on käynyt luonani läheltä ja kaukaa (pisin 4h ajomatkan päästä) ja olen käynyt yhdellä keikallakin. Ikävimmistä tapahtumista sanottakoon kissamme perjantainen kuolema, mutta kesä on siitä huolimatta ollut ihana ja täydellinen. Toki niitä lämpimiä päiviä saisi olla hieman enemmän, mutta koska en pidä hirveästä helteestäkään, niin osaan nauttia myös sellaisista +15-asteisista päivistäkin.
En aio laskea monta päivää on enää kouluun. Mitä turhia, kun voisi vain olla villi ja vapaa. Turhaan sitä vielä näin aikaisin ruveta laskemaan päiviä kouluun! Siihenhän on vielä melkein kuukausi aikaa!
Tulen vielä mahdollisesti käymään Hangossa, näen taas lisää ystäviä, käyn erään ystäväni mökillä (sanotaampa häntä nyt vaikka R:ksi) ja käyn parilla keikalla (mm. lauantaina olevalla Imatran yöt-festarilla) ja tietenkin syön jäätelöä ja olen vain!
Sellainen on minun kesäni. En ole kuten monet muut paikkakuntalaiset nuoret kesätöissä. Minusta kesätyöt ovat kyllä hyödyllisiä, mutta koska itse en edes ole sellaisessa tilanteessa että sitä rahaa erityisesti tarvitsisin, enkä muutenkaan ole ikinä vielä edes ollut kesätöissä, niin en koe tarpeeliseksi tänäkään kesänä mennä. Minun kesäni on olla vapaa ja onnellinen kun saa tehdä mitä huvittaa ja mitä mieleen tulee!

Vielä on kesää jäljellä

Hei kaikki!
Pahoittelen oikeasti todella pitkää taukoa blogin pitämisessä. Laskujeni mukaan tauko on ollut ainakin yli 2 viikkoa!
Mulla ei ole ollut mitään virallista taukoa vaan se on tullut ihan itsekseen kaikkien kesäkiireiden ansiosta. Oon kerinnyt käydä huvipuistossa, tavata ystäviä, käydä syömässä ystävien kanssa, katsoa ohjelmia sekä animea, käydä kaupungilla (jossa kävin tänään) ja vaikka mitä muuta, eniten ehkä olen vain ollut rennosti ja viettänyt kesää. Joskus olen kokenut itseni taas tyhmäksi ja maailman huonoimmaksi ihmiseksi, mutta tällä hetkellä fiilis on hyvä ja olen onnellinen.
Okei, onnellisuuttani laskee ehkä se, että meidän kissamme on kadonnut. Se lähti eilen alkuillasta ulos eikä ole vieläkään palannut. Ja tiedän kyllä, että kissat voivat tehdä pitkiäkin lenkkejä, mutta meidän kissa on tullut _aina_ takaisin kotiin viimeistään seuraavan päivän aamuna. Voi toki olla, että se on mennyt naapuriin ja nukkuu siellä, mutta kun ei voi tietää niin voi vaan olla huolissaan ja miettiä missä se on. Toivon, että meidän kissamme palaisi edes huomenna. Olisin todella onnellinen. Ikävä sinua Viiru, tule kotiin <3
Pyydän anteeksi blogitekstin sekavuutta (ja lyhyyttä), mutta tämä olikin tämmöinen "täytyy tehdä postaus kun viime postauksesta on niin pitkä aika"-postaus. Ajattelin tässä juuri, josko lähipäivinä tekisin postauksen animeharrastuksestani, vaikka cosplay-kuvia mulla ei olekaan koska en ole cossannut, mutta voisin kertoa mm. mitä animeita olen katsonut jne.
Kyllä, joidenkin mielestä vedän blogin aiheita vain jostain ja saattavat olla joidenkin mielestä tylsiä, mutta minä teen kirjoituksia sellaisista aiheista, jotka minua itseäni kiinnostavat ja joista keksin kirjoitettavaa. Toki otan ehdotuksia postauksista vastaan, mutta kuten sanonta kuuluu: kaikkia ei voi miellyttää. Uskon, että täältä tulee löytymään (ellei löydy jo nyt) jokaiselle lukijalle jotain mieluista luettavaa, esimerkiksi näistä aiheettomista postauksista.
Hyvää loppukesää kaikille ja näkyillään taas pian! (voitte muuten sanoa jos haluatte esim. enemmän kuvia/videoita, koitan toteuttaa toiveenne sitten joissain postauksissa suuremmalla kuvamäärällä tai videolla!)

Markkinoilla

Hei! Nyt olen poikennut näköjään tavastani kirjoittaa vähintään kerran viikossa, mutta en ole vain saanut kuvia/keksinyt aihetta, eniten ehkä tuo jälkimmäinen.
Tänään oli täällä päin markkinat, joilla on joka vuosi pakko käydä ihan vaikka vain kiertelemässä. Ja vaikka nyt en saanutkaan paljoa mukaan, tuli sieltä 3 markkinarinkeliä (jotka olen syönyt jo xD) ja karkkeja mukaan. Äitini oli sitten ostanut minulle ihanan mekon ja ruususormuksen, kun en itse ollut niitä löytänyt! Jos olisin itse löytänyt, olisin varmasti ostanut.
Kuljin bestikseni Annin sekä välillä parin muun ystäväni kanssa. Toinen heistä tosin oli välillä jäätelökioskilla töissä, mutta tuli hänen kanssa silti aikaa vietettyä. Kävin myös ostamassa häneltä jäätelöä, tietysti!
Markkinoilla on aina aivan hirveästi porukkaa, ainakin alussa. Loppua kohden se väki sitten väheni, mutta esim. Frestossa (/Scan Burgerissa) ja torilla oli molemmissa varmasti paljon ihmisiä, ja niin oli myös jäätelökioskilla. Kyllähän tuommoiset markkinat ovat myyjille varmasti tuottoisia, kun ostajia tulee niin paljon ottaen huomioon, että paikkakunnallani on todella paljon mökkejä ja mökkeilijöitä.
Markkinoilla on myös todella mukavaa, kun tapaa ihmisiä ja voi viettää ystävien kanssa aikaa. Ja minullahan niitä oli tavallisen yhden sijasta tänä vuonna 3! Haha, kuulostaa ehkä hassulta, mutta se oli minulle joskus todella harvinaista että mukana oli muitakin kuin bestikseni.
Kuvia minulla ei valitettavasti nyt(kään) ole. Markkinoista ei olisi muutenkaan oikein ollut hyvä kuvia ottaa kun oli niin paljon ihmisiä ympärillä. Joten saatte tyytyä taas pelkkään tekstiin, mutta tuskin se teitä haittaa. Voin jossain vaiheessa ottaa siitä mekosta ja sormuksesta kuvat teille ja laittaa tänne.
Heippa ja hyvää yötä kaikille! Niin, ja tälleen myöhässä: Hyvää juhannusta!

Hei mitä kuuluu

Siitä on taas hetki kun oon tänne kirjottanu. Aikaa ei vaan oo yksinkertaisesti oikein ollut, tai sitten en ole vain keksinyt mistä kirjoittaa. Tämäkin postaus tulee olemaan käytännössä "aiheeton", koska kerron vain kuulumisia tältä viikolta.

Maanantai. Mitä silloin tapahtuikaan? No, oli ihan tavallinen koulupäivä, lukuunottamatta sitä että kävimme katsomassa tanssiesityksen, jossa tanssi minulle todella paljon enemmän tai vähemmän tuttuja ihmisiä. :3 Aloin myös jutella erään nettikaverini kanssa sähköpostitse, ja heti alkoi tämä minun "psykologin urani", sillä hän kertoi minulle paljon henkilökohtaisia asioitaan ja minä parhaani mukaan olen sitten häntä auttanut ja tukenut.
Tiistainakin koulupäivä meni ihan omalla rutiinillaan, ja iltapäivästä olin kotona töiden kimpussa. Tein musiikin esitelmää ja läksyjäkin oli tullut paristakin aineesta, ja loppuaika menikin sitten kirjoja lukiessa. Äidinkielen työ pitäisi pikkuhiljaa saada päätökseen, ja aionkin tehdä sen viikonloppuna valmiiksi. Onhan minulla toinenkin äidinkielen työ, joka pitää palauttaa maanantaiksi, mutta sen tekeminen tulee sujumaan kuin leikiten koska se täytyy tehdä joko runokokoelmasta tai jonkin suomalaisen artistin musiikkialbumista. Ja minä tietysti valitsin tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Viikonloppuna siis tiedossa koulutöitä... Jaaha.
Eilinen päivä olikin sitten hieman tavallista erilaisempi. Ei ehkä koulupäivän suhteen, vaikkakin minulla oli musiikin esitelmän esitys, mutta en laske sitä kovin tavallista poikkeavaksi. Mutta keskiviikkona, suunnilleen alkuillasta, ajattelin taas liikaa. Rupesin ajattelemaan erästä ihmistä, joka on vaikuttanut luottamukseeni ihmisiin aika paljon. Hän vuonna 2012 yhtäkkiä lakkasi vastaamatta niin soittoihini kuin facebook-viesteihinikin. Sitten hän poisti minut kavereista sieltäkin ja ei puhunut minulle vuoteen. Kesällä 2013 hän jätti minut tylysti tekstiviestillä, jossa sanoi ettei enää halua olla kanssani. Tätä muistelin eilen, samoin kuin koulukiusaamistaustaani. Eilen illalla sitten juuri ennen nukkumaanmenoa jutterin suht uuden lukiolaiskaverini kanssa tästä asiasta. Oli jotenkin niin ihanan lämmittävää lukea, kuinka hän kyseli kuinka olen kestänyt, sanoi minua mukavaksi ja vahvaksi. Pienetkin sanat voivat siis lämmittää!
Tänään koulussa minulla ei ollut yhteiskuntaoppia, josta kyllä pidän, mutta olin myös oikeastaan iloinen kun ei tarvinnut olla tunnilla. Sain nimittäin olla paljon minulle mielekkäämmän aineen tunneilla, nimittäin ranskan kaksoistunnilla! Ne olivat siksi yhteiskuntaopin kanssa päällekkäin, koska ranskanopettajamme tulee hieman kauempaa opettamaan, ja hänen oman työlukujärjestyksensä ja meidän lukujärjestyksen yhteensopivuus ei ole niin helppoa, sillä hän opettaa toisessa kaupungissa eräässä koulussa ruotsia ja ranskaa.
Kun olin lähdössä koulun päätyttyä kotiin, äidinkielenopettajani tuli juttelemaan minulle. Luulin, että hän tulisi puhumaan siitä kuinka eräs työ on minulla hieman myöhässä, mutta hän tulikin paljon kivemman asian toimesta! Hän ehdotti, josko voisin lukea runon ja ehkä myös laulaa tulevassa kevät/yo-juhlassa! Ja voitte vaan arvata, kuinka olin innoissani tästä! Tottakai minä haluan esiintyä, sillä rakastan laulamista ja esiintymistä muutenkin!
Iltapäivästä minusta tuntui siltä, että olen todellakin saanut kauhean kirjoitusinspiraation. Haluan kirjoittaa runoja, tarinoita ja jopa lauluja! Eilenkin musiikintunnin päätteeksi jäin vielä 45 minuutiksi luokkaan vain soittelemaan rumpuja ja pianoa silkasta innostuksesta ja halusta! Pianolla rupesin sitten yhdessä vaiheessa soittamaan vaan yhtäkkiä jotain melodiaa, joka mieleeni pälkähti - eikä kyseessä ole mikään jo olemassa oleva, vaan minun oma keksimäni! Voisin siis sanoa, että luovuus on päässyt valloilleen. :D Kuuntelin tänään myös jostain kumman syystä huilumusiikkia ja totesin sen aivan ihanaksi! Se myös inspiroi minua kirjoittamaan jonka ansiosta kirjoitinkin yhden runon, josta aion myöhemmin tehdä laulun!

Sellainen on tämä viikkoni ollut tähän asti. Huomenna olisi minun pidettävä parin luokkalaiseni kanssa aamunavaus, lauantaina menen katsomaan teatteriesitystä (jossa tapaan mahdollisesti myös yhden nettikaverini) ja sunnuntaina äitienpäivä!
Palaan keskuuteenne toivottavasti piakkoin. Siihen asti moikka!