perjantai 15. toukokuuta 2015

Mäkin voin olla hauras

Kun ystäväni pahoitti mieleni, jota en tässä sen tarkemmin ryhdy selittämään, ja kun sain huomata kuinka luokkalaiseni lukiossakin välttelevät minua "varokaa se tulee", "ei mennä tonne ku toi istuu tuolla" ja kun näin kommentin, jonka blogissani sain: "Hyi helvetti miten ruma sä olet. Oot varmaan joku EHA", niin alkoi taas mielessäni todellinen vitutuksen ja masennuksen myrsky. Ei, en ole "sairastanut" masennusta, mutta 3 vuotta taaksepäin olin toisinaan niin maassa, että uskoin ettei toivoa ole ja pelkäsin kouluun menemistä pahan koulukiusaamisen ja syrjimisen vuoksi.
En ole viillellyt en, mutta tänään olen ajatellut (valitettavasti) useampaan otteeseen, että entä jos kukaan ei välitä minusta ja kukaan ei kaipaa minua vaikka kuolisin. Olen jopa ajatellut jos pitäisi vain tappaa itseni. Samaa ajattelin tiistainakin.
En ole puhunut menneisyydestäni enkä ongelmista ystävieni kanssa kenellekään kuraattorille, vaikka eräs kaverini on sitä minulle jo pariin otteeseen suositellutkin. Olen vain sillä hetkellä ajatellut, että kyllä se tästä ohi menee ja kun sillä hetkellä kaikki oli hyvin, niin ajattelin etten tarvitse kuraattorin puheita ja ettei se kuitenkaan hyödyttäisi eikä pystyisi auttamaan. Nyt kuitenkin mietin sitä taas. Pitäisikö minun yrittää mennä jollekulle ammattiauttajalle? Uskon kyllä selviäväni tästä itse, sillä olen vahva. Mutta mäkin olen joskus heikko ja hauras.
Olen saanut helvetin monta kertaa kuulla rumuudestani, siitä että olen muka huora ja että kukaan ei halua olla "tällaisen ihmisen" kanssa kuin minä. Voi kuulkaa, olen saanut kuulla näitä ja monia muita vitun ilkeitä kommentteja jo ala-asteelta asti, silloinkin olin jo kuulemma sokea sika. Tällaiset satuttavat ja jättävät ikuiset arvet, jotka eivät välttämättä parane koskaan. Olen oppinut kestämään todella hyvin kaikenlaisia haukkuja ja jopa syrjintääkin. Mutta se on vain sen seuraus, kun sitä on tehty minulle jo niin monta vuotta, että olen joutunut tottumaan siihen. Ja vaikka olen vahva enkä anna toisten ihmisten vaikuttaa minuun enkä tee kuten muut minun haluavat tekevän, ja tahdon auttaa muita ongelmissa ja kuuntelen toisten ongelmia, silti kaikki ne pahat sanat ja ulkopuolelle jättämiset syövät minua sisältä. Luottamukseni ihmisiin murenee joskus palasiksi ja sitten joudun korjaamaan sen taas.
En vain ymmärrä, miksi minulle tehdään näin. Miksi olen niin huono ihminen muiden mielestä? Oletteko te sitten onnellisia, kun olen kuollut? Voin suoraan sanoa, että itken tätä kirjoittaessani.
Se, kun näen ystäväni olevan onnellisempi toisen kanssa, saa minut ajattelemaan paljon asioita. On totta, että kyseinen ystävä on tuntenut sen toisen kauemmin kuin minä, mutta olen silti pistänyt merkille tiettyjä asioita, jotka antavat minulle aihetta epäillä. Vaikka minun pitäisi luottaa ihmisiin enkä saisi epäillä, teen sitä silti. Tänäänkin rupesin kyseisen ystävän edessä itkemään, sillä ajatukseni ahdistivat mieltäni ja ne oli pakko tuoda ulos jotenkin - eli minulle luonnollisella tavalla: itkemisenä. Kyseinen ystäväni ei selitä minulle asioita, saattaa välillä vastata "en tiedä", "no ehkä mä en sitten tiedä mitään" tai "en mä halua" selittämättä kuitenkaan, miksei halua. Onko vika minussa? Vihaako hän minua eikä siksi tahdo kutsua minua luokseen tai tulla luokseni? Mutta kyllä, hänen toinen ystävänsä käy vallan mainiosti mutta en minä. Minua hän voi tapailla lukiolla tai jossain muualla, mutta kyläily ei tule kysymykseen...
Koulussa ryhmätyöt olivat aina ongelma. En tiedä, ovatko ne yhtä iso ongelma luokkalaisilleni kuin silloin, mutta ala-asteella ja yläasteella minua ei otettu ryhmään vapaaehtoisesti ja opettaja joutui aina "pakosti" laittamaan minut vain johonkin ryhmään. Tästä sitten seurasi mulkoiluja ja ilkkumisia "Häähää teillä on Annika". Ja tätäkin sitten tehtiin niin kauan, että ryhmätyöt ovat minulle nykyäänkin vaikeita, vaikka minun pitäisi olla avoin, sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Olenkin sitä, mutta ryhmätöissä en uskalla tuoda omaa mielipidettäni tai ehdotuksiani esille, sillä ehkä niitä ei kuitenkaan oteta vastaan. Ala- ja yläasteella minun mielipiteeni ja ehdotukseni ignoorattiin täysin, tai toisena ääripäänä minun piti tehdä kaikki hommat ja muut ryhmäläiset vain keskustelivat keskenään.
Kertomista olisi vaikka kuinka paljon enemmän. Ehkä vielä joskus kirjoitan lisää aiheesta. Minulta saa kysellä, minua saa tukea ja auttaa, mutta toivon ettette pidä minua täysin hulluna tai tyhmänä, jota monet muut ovat tehneet ala- ja yläasteella. Kaikki nämä, mitä olen kokenut, on vaikuttanut siihen millainen olen joskus sisältä. Voin olla vahva, mutta voin olla myös sisältä hauras. Antakaa minun olla sellainen kuin olen älkääkä tappako sitä itsetuntoa ja minää, jonka minä omistan. Se on rikottu minulta jo niin monta kertaa aiemmin, että uskon siihen menevän vielä paljon aikaa, ennen kuin olen täysin "ehjä" henkisesti. Mielenterveysongelmia en usko minulla olevan, mutta jos olette eri mieltä niin saatte olla.

Rakastakaa ihmisiä sellaisina kuin he ovat, älkääkä tuhotko heitä.

9 kommenttia:

  1. (Toivoakseni tämä viesti ei loukkaa ketään, se ei ole ollut missään kohtaa tarkoitus!)

    Heipä hei!

    En oikeastaan tiedä miten minä tämän aloittaisin. :s Minusta tuntuu kovin pahalta, että jotakuta sinun kaltaistasi on joskus kiusattu jossain! Olet fiksu, ystävällinen ja mukava, kaiken tämän olen huomannut jutellessani kanssassi. Tuollaisten kommenttien kannattaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! Niistä on aina vaikea olla välittämättä, mutta muista, että tuollaiset kommentit eivät ole sen arvoisia, että miettisit itsesi satuttamista!

    Älä rupea vertaamaan kaveriesi ja ystäviesi yhdessäoloaikaa toistensa kanssa. Jos rupeaa miettimään tuollaista ja hakemaan, että onkohan se kaveri nyt sitten jonkun toisen kanssa enemmän kuin minun, niin sellaiseen tulokseen päätyyy varmasti, useimmiten tulee sellainen olo. Mieti sen sijaan, mitä Sinä olet ystäväsi kanssa kokenut. :)

    Uskon myös sen, että tuntuu pahalta kun toinen ei vastaa. Saattaa tosiaan tuntua siltä, että vastaamaton henkilö ei jaksa tai välitä olla kanssasi. Tälläisiä tilanteita on valitettavasti ystävien kanssa, että homma ei toimi niiin kuin toivoisi. Mutta eihän tämä toki tarkoita sitä että ystävä vihaisi sinua! Siksihän hän on ystäväsi, että hän välittää ja rakastaa sinua. Eikä ihme, olethan ihana ihminen! Tuollaiten asioiden takia ei kannata ruveta miettimään, vihaako toinen sinua, vaikkakin ole kanssasi samaa mieltä siitä, että on inhottavaa kun joku ei vastaile.

    Tuntuu tosi pahalta, että joku on jättänyt mielipiteesi täysin tuuliajolle! Uskalla rohkeasti tuoda mielipiteesi esille. Jos jokuu saa sätkyn siitä, että annat mielipiteesi esille, se on hänen ongelmansa. Luulen myös, että monet ihmiset ihailevat niitä, jotka tuovat mielipiteensä perusteiden kera rohkeasti esille, ja pitävät siitä kiinni, mutta kuitenkin kuuntelee toista ihmistä. Uskalla olla oma itsesi, tuoda mielipiteesi esille ja olla sitä mieltä. Joskus voi käydä toki niin, että joku ei halua olla kanssasi tai ystäväsi, koska annat mielipiteitä tai ne ovat henkilön mielestä 'väärin'. Valitettava totuus on, että kaikkien kanssa ei voi olla ystäviä, vaikka se olisikin ihanaa. Mielipiteet kannattaa kuitenkin aina tuoda esille. :3

    Jos joskus tulee sellainen olo, että haluat mm. kuraattorille, niin kannattaa käydä, se saattaa auttaa, kun pystyt kertomaan mitä tahansa henkilölle, joka ymmärtää samaa maailmaa, kuin missä sinä elät. (koulua)

    Näin lopuksi haluaisin vielä mainita siitä, että jos joskus tulee sellainen olo, että olet huono, ja tuntuu, ettet osaa tehdä mitään, niin mieti, mitä tiedät olevasi, niitä hyviä puolia.

    Minä keksisin heti monta! :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Greis ja te kaikki muut, olette niin ihania kun autatte minua näin! Ette uskokaan kuinka onnelliseksi tulen jo pelkistä kommenttien lukemisesta. Huomaan, että välitätte ja teitäkin harmittaa tämä minun "tilanteeni" tai miksi tätä nyt voisikaan kutsua. Olen todellakin onnellinen, että minulla on irl-suhteideni lisäksi myös nettiystäviä kuten te. Olette mulle tosi tärkeitä ja arvostan teidän apuanne ja neuvojanne. Greis, sun kommentti oli ihanan pitkä, ja auttoi tosi paljon. Otan neuvoistasi vaarin, varsinkin tuon että kun tuntuu että olen huono, niin yritän silti vain miettiä niitä hyviä puolia itsessäni. <3

      Poista
    2. Hyvä Emerald

      Me olemme toisille tuntemattomia, minä siis en ole koskaan tavannut sinua. Päädyin lukemaan blogiasi vain sattuman kautta ja tätä myöten lukemaan sinun tunteidesi purkaustasi.

      Mutta tuo sinun purkauksesi siitä mitä tunnet. Olen samaa mieltä että koulukiusaaminen on väärin, olen itsekin ollut koulukiusaamisen uhri, jo ennen peruskoulun alkamista. Itse minä puhuin kuraattorille ja kuraattori pisti kiusaajat puhutteluun. Se loppui hetkeksi, mutta kuitenkin jatkui kaiken aikaa, vain hieman erilaisena. Sitten peruskoulun päätyttyä lähdin toiseen opiskelupaikkaan. Siellä kiusaaminen vähentyi ja loppui sittemmin kokonaan. Pitää vain odottaa sitä että ihmiset kasvavat. No kaikki eivät kasva, mutta kuten tiedät, semmoiset ihmiset eivät ansaitse huomiota. Vaikka välillä kommentit ja teot on vaikea sivuuttaa.
      Tsemppiä ja jaksamisia!

      Ystävyydestä. Näin omakohtaisesti voin kertoa että olen ollut läheisriippuvainen. Siis olen kinunnut ja änkenyt heidän seuraansa, vaatinut heidän seuraansa - minä olen kuluttanut heidät loppuun. Ihmisiä on moneksi, on niitä ketkä ovat äärimmäisen seurallisia eikä heitä haittaa jos ympärillä on kokoajan joku, mutta on myös niitä ihmisiä jotka tarvitsevat tilaa, omaa aikaa ja aikaa tavata myös toisia ihmisiä.

      Minun ystävistäni eräs avautui minulle huutamalla pitkän hiljaisuuden jälkeen ja emme puhuneet reiluun kolmeen kuukauteen. Jouduin itse joustamaan ja antamaan tilaa, olin kuluttanut ystäväni loppuun. Voin sanoa että opin kantapään kautta antamaan tilaa toisille, he tekevät sitä myös minulle kun tarvitsen sitä, antavat tilaa. Olen antanut ystävieni tulla ja mennä miten itse tahtovat, en siten, miten minä haluaisin heidän tulevan ja menevän.

      Joten mietin oletko sinä antanut tilaa ystävillesi? Ettet vain vaadi heiltä seuraa kovin paljon, sillä heille voi tulla tunne että he eivät riitä sinun läheisyyden tarpeisiisi. Se että annat hieman tai vielä enemmän tilaa, ei tarkoita sitä että he poistuvat luotasi.

      PS. Meitti käy puhumassa säännöllisesti omanpaikkakuntani terveyskeskuksessa erään hoitajan kanssa. Se helpottaa kun saa puhua. Se auttaa jäsentelemään omia ajatuksia ja samalla saa apua asioihin mitä ei pysty itse käsittelemään. Ennen puhuin ystävilleni, mutta se kulutti heitä. Minulle myös suositeltiin valtavasti ammattiavun hankkimista. Minä hain sitä ja sain ja olen saanut siitä valtavasti apua, siis suosittelen :)

      PPS. En ole tuominnut sinua, siis en tarkoita mitään pahaa, mutta haluan herättää ajatuksia. Toivotan sinulle onnen täytteisiä jatkoja! :)

      Poista
  2. Wow wow wow.... Hetkinen nyt... Mun oma pikkuseni on harkinnyt ittensä tappamista?! Ei. Ei näin... Kuinka vi**umaisia ne ihmiset voi olla..? Sä et ole ruma. Sua ei pitäis todellakaan kiusata tollei. Sä et ole hullu. *lista jatkuu jatkumistaan*

    Sä olet ihana ihminen, mulle oikeesti tärkee ja ja ja vaikka mitä muuta positiivistä! Toi kaikki mitä kirjotit ketuttaa mua ihan sairaasti.

    Siis oikeesti... Äää, mitä mä voin sanoo... Kaikki kiusaajat ja ilkeet ihmiset saisivat painua hiiteen...

    <3 Koeta jaksaa! Oot oikeesti ihana!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lix, niin... Oon pahoillani, että joskus aattelen niin, mutta yritän koko ajan olla ajattelematta niin. Yritän olla tyytyväinen siihen millainen olen ja mitä minulla on ja en antaisi negatiivisten asioiden, kommenttien tai tapahtumien häiritä liikaa.. (:
      Kiitos, en kai mä sitten ole ruma. Se vain jäi mietityttämään oikeasti ton anonyymin kommentissa, että miten se voi pelkästä kuvasta päätellä että olisin muka EHA (= kehitysvammanen) koska en todellakaan ole!
      Kyllä, kiusaajat saisivat painua hiiteen, mutta eniten toivon heidän miettivän -jos eivät nyt niin edes myöhemmin- että mitä tuli tehdyksi ja sanotuksi, ja miltä heistä itsestä tuntuisi jos heille tehtäisiin/sanottaisiin samoin.
      Säkin olet ihana ja tärkeä, rakas Lix. Mä koetan jaksaa, kyllä tää tästä. Ehkä mä tarviin vaan aikaa siihen.

      Poista
  3. Tuollainen kiusaaminen on yksinkertaisesti hirveää. Niillä ihmisillä jotka sanovat jotain tuollaista on itsellään suuria ongelmia. Tai vaikka entisillä luokkakavereillasi, he ovat ennakkoluuloisia ja typeriä. Tämän vuoksi ehkä netti on hyvä paikka tutustua, koska tiedän kirjoituksiesi perusteella sun olevan ystävällinen, auttavainen ja tosi mukava, etkä tosiaankaan ruma!

    Mutta älä ala miettimään itsetuhoisia ajatuksia. Ehkä voisit mennä kuraattorin luo juttelemaan, se voisi parantaa oloa ja se kannustaisi lisää taistelemaan kiusaamista vastaan. Tai sitten jos voisit aina soittaa hyvälle kaverillesi tai mennä hänen kanssaan ulos, kun sinulla on vaikeaa, se varmaan helpottaisi. Kaverit (myös nettikaverit) on tukenasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania neuvoja Välly :) Onneksi minulla on myös sellaisiakin ystäviä, joille voin puhua asioista ja soittaa, jos on paha olla. :) Nettikaverit auttavat myös todella paljon, kiitos että olette kavereitani kaikki <3
      Aww, noi sun sanat lämmitti <3 Ystävällinen, auttavainen ja mukava. Sellainen mä olen niin netissä kuin myös irl. Tai ainakin yritän olla, jos en jonkun mielestä ole onnistunut siinä.

      Poista
  4. Tosi paha olo sun puolesta Alice :/ mutta älä välitä, kiusaajat ei tiedä mistä puhuu! Sä olet ihana ja ystävällinen ihminen, mä en ymmärrä miksi joku haluaisi kiusata sinua. Ja mitä self-harmiin tulee, älä edes kuvittele koska mä jos kuka tiedän mistä puhun. Mutta muista että sinulla on aina täällä netissäkin kavereita, jotka on sun tukenasi tilanteessa kuin tilanteessa;3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos L! <3 Muistahan itse myös tuo kaikki mitä itse juuri sanoit. Ja muista sinä myös se, että sullekin on varmasti ystäviä irl, etkä sä ole huono ihminen. <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...