Itkuja varten on ihmisen silmät

Heipävaan hei! Hengissä ollaan, mutta viime blogitekstistä on (taas) vierähtänyt aikaa. Ehkä mun ei kannattaisi luvata kirjottaa lähiaikoina postausta, koska sit sitä ei kuitenkaan tule. Toivottavasti ootte silti jaksaneet oottaa ettekä oo huolestuneet!

Tällä kertaa aion ottaa puheeksi itkemisen. Se on herkkä asia ja yhdistetään suruun ja ikävään, mutta myös kipuun. Kuinka usein te itkette? Uskallatteko itkeä vai piilotteletteko tunteitanne?
Jospa aloitetaan siitä, että mun mielestä itkua ei tarvitse eikä kannatakaan pidätellä tai salata. Itkeminen on luonnollinen ja normaali asia ja se kertoo ihmisestä vain sen, että se uskaltaa tuntea ja omistaa itkemisen taidon. Onhan se varmaan joidenkin mielestä noloa itkeä vaikka koulussa, mutta väitättekö ettei kukaan ikinä itkisi? Jos jotkut katsoo koulussa vaikkapa kummallisesti jos sinä itket, niin siitä ei tarvitse välittää. Sinä saat itkeä jos haluat, eikä se tarkoita että olisit heikko. Itku ei ole heikkojen ihmisten hommaa. Se on sellaisten ihmisten hommaa, jotka uskaltaa näyttää tunteita ja tuntea muutakin kuin iloa ja vihaa. Uskalla siis itkeä pelkäämättä! Itkun pidättäminen sitäpaitsi voi myös pahentaa sitä - tiedän kokemuksesta! Itku tulee myöhemmin kahta kauheammin jos sitä ei anna tulla aikanaan.
Miksi otan puheeksi itkemisen? Koska itse olen tosi itkuherkkä. Ala-asteella se alkoi: ennen en ollut lainkaan itkuherkkä ja itkin harvoin. Mutta kun ala-asteella tuli koulussa mukaan koulukiusaaminen ja yläasteella se vain pahentui, itkin yhä useammin joko koulun vessassa salaa tai sitten kotona omassa huoneessani. Jos ala-asteella en itkenyt lähes ollenkaan, niin nykyään itken sitten kolmea (kyllä, en kahta vain kolmea) kauheammin. Itken jopa siitä syystä, että kuuntelen jotain surullista musiikkia, koska se surullisuus siinä musiikissa saa minut niin vahvasti eläytymään, kun mieleen tulvii ne kaikki pahat ajatukset, pahat teot ja asiat mitä mulle on tehty, pahat sanat joita mulle on sanottu, ahdistus...
Surullisen musiikin lisäksi itken tietysti myös silloin, jos joku läheinen kuolee. Viimeksi kissamme heinäkuussa. Itken myös jos olen vaikka vihainen vanhemmilleni (meillä ei ole tietenkään mitään perheriitoja, ihan tavallisia kinasteluja ja erimielisyyksiä vain) vaikka tiedän, ettei tarvitsisi itkeä. Mutta en voi vain tunteilleni mitään. Kaipa se kinastelu/erimielisyystilanne tuo mulle samanlaisen olon kuin silloin, kun jouduin koulussa ahdistetuksi tai kiusatuksi.
Olen myös tosi herkkä itkemään silloin, jos en tule näkemään jotakuta ihmistä pitkään aikaan tai en tiedä, näenkö ollenkaan. Yläasteella kun ehdin kiintyä muutamaan liikunnanopettajaan (koska ne vaihtuivat harvinaisen usein silloin) niin itkuhan siinä aina tuli, kun yksi lähti pois enkä tiennyt, milloin näkisin häntä seuraavan kerran.
Olen myös itkenyt kesken koulupäivän lukiossa. Olen jopa kesken tunnin, koska rupesi ahdistamaan kun olin ollut siihen aikoihin niin yksinäinen. Yksinäisyys ahdistaa minua, ja saa näköjään myös itkun aikaan välillä. Ja koska en uskaltanut opettajalle kertoa mikä tuli, sanoin vain että kaikki on ihan hyvin ja minua vain vähän ahdisti. Hyppytunneilla kerran itkin, mutta avustajani ei tehnyt mitään kysyäkseen mikä on. Ei sillä, nyt minulla on uusi ja parempi avustaja, joten jätetään tuo edellinen omaan arvoonsa.
Itken siis melko usein. Tai no miten sen nyt ottaa, monesta syystä ainakin. Mutta ennen kaikkea uskallan itkeä julkisestikin enkä peittele sitä. Onhan itkeminen osa ihmistä ja ihmisen persoonaa, joten en näe syytä miksi sitä pitäisi hävetä tai peitellä.
Uskaltakaa tekin itkeä, sillä siinä ei ole mitään hävettävää - päinvastoin, olkaa ylpeitä siitä että osaatte itkeä ja tuntea!

Mielipiteeni homoista

Noniin, tässä se lupaamani mielipidekirjoitus. Kirjoitin tän äidinkielen ainetyönä ja no, se vähän venähti: suositus oli noin 300 sanaa, ja minä repäisin yli 900. No, ainakin oli laaja mielipide :D Olkaat hyvät! Tarkoitukseni ei ole loukata ketään ja jos ette pidä mielipiteestäni, en voi sille mitään, sillä tämä on nimenomaan oma mielipiteeni. Lukijani ja kaikki muutkin saavat olla mitä mieltä haluavavat, mutta halusin tuoda nyt oman mielipiteeni esille. (:

Homot – saman arvoisia kuin me muutkin!

Mitä sana ”homo” tuo mieleen? No ainakin hetki sitten suuressakin keskustelussa olleen tasa-arvoisen avioliittolain. Sana homo tuo myös mieleen jotkut homot ystäväni, mutta se sana tuo ennen kaikkea tasa-arvon ja epätasa-arvon, joka jossain määrin maailmassa vallitsee – myös Suomessa.

Jotkut ihmiset pitävät homoja alempiarvoisina kuin muita vain siksi, että ihminen tuntee seksuaalista kiinnostusta samaa sukupuolta kohtaan ja se on joidenkin ihmisten mielestä väärin. Mitä väärää on rakastaa sitä henkilöä, ketä oikeasti rakastaa? Pitäisikö kaikkien ihmisten muka rakastaa eri sukupuolta vain siksi että Raamattu on niin sanonut? Luulempa, että jos joku ihminen pistettäisiin rakastamaan hänen mielestään erittäin vastenmielistä henkilöä, kehen ei edes tunne minkäänlaista kiinnostusta, hän ei pitäisi siitä. En minäkään.

Minun mielestäni ihmisen täytyy saada rakastaa sitä henkilöä, kenestä oikeasti tykkää. Jos joku on kiinnostunut saman sukupuolen edustajasta, ei se minun mielestäni ole mitenkään vastenmielistä tai väärää. Kuten jo aiemmin sanoinkin, minulla on myös homoja ystäviä ja minusta se on aivan normaalia. En näe mitään väärää kahden samaa sukupuolta olevan henkilön välisessä rakkaudessa.

Yhteiskunnan tuoma paine ja ahdistus aiheuttaa myöskin sen, etteivät jotkut homot uskalla tulla ”kaapista ulos” ja kertoa homoudestaan. Pelkäävät esimerkiksi luokkalaisten tai mikä pahempaa, omien vanhempiensa suuttuvan ja jopa katkaisevan välinsä tai ainakin välttelevän. Toivon todella, että nykyinen sukupolvi tai edes sitä seuraava osaisi olla paljon tasa-arvoisempi ja hyväksyisivät ihmiset sellaisena kuin on seksuaalisuudesta riippumatta.

Uskonto. Se on oikea kirosana homoille. En nyt pilkkaa uskontoa vaan tarkoitan tässä sitä, miten uskonnolliset ihmiset ja miten uskonto homouteen vaikuttaa. Ensinnäkin tasa-arvoisen avioliittolain ollessa suuressa keskustelussa, ihmiset vetosivat Raamattuun ja uskontoon – jopa jotkut poliitikot! Oikeasti, mitä tekemistä uskonnolla on politiikan kanssa, jos kerta on sanottu, ettei politiikkaa ja uskontoa saa sekoittaa keskenään? Silti kun on kyse homojen oikeuksista, vedotaan siihen, että ”Raamatun mukaan avioliitto on tarkoitettu vain miehen ja naisen väliseksi”. Ja mistäköhän sitten johtuu se, ettei partaansa ajavia tai tukkaansa leikkaavia olla pistetty vankilaan? Tai naisedustajia eduskunnassa? Raamattu sanoo, että ”Nainen vaietkoon eduskunnassa” ja Raamatussa kielletään myös parran ajeleminen sekä hiusten leikkaaminen, sillä ihminen ei saa muokata sitä millaiseksi on syntynyt ja millaiseksi Jumala on hänet tarkoittanut. Siispä en näe mitään syytä, miksi homojen oikeuksista pitäisi tehdä niin suuri haloo, kun ei olla noista edellä mainituista asioistakaan tehty.

Jos heteroilta poistettaisiin avio-oikeus, siitä valitettaisiin aivan hirveästi. Vedottaisiin taas varmaankin uskontoon ja sanottaisiin, ettei näin saa tehdä ja että kyllä heteroilla täytyy olla oikeus mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa! Ja niin homotkin puolustavat itseään. Jokaisen pitäisi miettiä avioliittoasiaa heteroidenkin kohdalla. Jos se poistettaisiin, siitä tehtäisiin paljon adresseja ja meteliä sen takaisin saamiseksi. Ja homot ovat tehneet työtä sen eteen, että saisivat samat oikeudet itselleen. Ja kun edellinen eduskunta äänesti asiasta jo ja tuli siihen tulokseen, että tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksytään, niin minä ainakin pidän eduskunnan mielipidettä hyvänä ja lopullisena. Minusta on ehkä hieman naurettavaakin, että nyt kun tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin, sitä vastaan alettiin tekemään adressia joka lähetettäisiin taas eduskuntaan. Tästähän tulee ikuinen kierre – ensin lähetettiin tasa-arvoista avioliittolakia haluava adressi eduskuntaan ja se meni läpi. Nyt yritetään lähettää sinne uutta, homojen avioliittolakia kieltävää adressia. Ja jos tämä hyväksyttäisiin nyt uudessa eduskunnassa, tulisi myöhemmin kuitenkin taas tasa-arvoista avioliittolakia puolustava adressi. Minä aion hyväksyä tämän nykyisen ratkaisun. Itse en missään nimessä lähtisi tähän oravanpyörään mukaan. Tasa-arvoinen avioliittolaki on hyväksytty ja sillä selvä. Ja niille henkilöille, jotka vetoavat niin suuresti uskontoon, pitäisi kertoa varmaan sata kertaa, ettei tämä kyseinen laki edellytä kirkkoa vihkimästä homopareja. Onhan maistraattikin olemassa, joten uskonnollisimmat ihmiset voivat kyllä nukkua yönsä rauhassa. Eikä sitä paitsi homojen avioliiton pitäisi heidän elämäänsä vaikuttaa. Uskonnolliset ihmiset voivat itse noudattaa Raamattua, mutta sen ei pitäisi tarkoittaa sitä, että kaikkien muidenkin pitäisi tehdä niin jos eivät halua tai kuulu uskontoon.

Vuoteen 1971 saakka Suomessa homoutta pidettiin rangaistavana. Homous oli rikos, ja ihminen, joka siis rakasti samaa sukupuolta olevaa henkilöä oli täten muka rikollinen. Toisin sanoen rakkautta pidettiin rikollisena toimintana? Hmm, aika törkeää. Mutta niin oli myös se, että vuoteen 1981 asti Suomessa homoutta pidettiin myös sairautena! Toisin sanoen rakkaus oli ensin rikollista ja myöhemmin sairasta, jos rakasti samaa sukupuolta olevaa tai harrasti seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa. Onneksi nykyään ei olla sentään niin epätietoisia ja osataan erottaa rakkaus ja sairaus toisistaan.

Sateenkaariperhe on perhe, jossa lapsella on kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa. Tällaiset perheet jakavat myös monenlaisia mielipiteitä. Ja taas siihen Raamattuun vetoamista.

Mielestäni sateenkaariperhe on melko samanlainen perhe kuin muutkin, mutta parisuhde on vain eri. Ja jos lapsen totuttaa pienestä lapsesta asti siihen, että hänellä on kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa, ei se hänestäkään ole mitenkään epänormaalia. Ehkä niistä ihmisistä, ketkä sellaisessa perheessä eivät ole eläneet, se tuntuu todella vieraalta. Minun mielestäni sateenkaariperhe on parempi vaihtoehto kuin perhe, jossa vanhemmat esimerkiksi riitelevät paljon tai jossa olisi alkoholiongelmia. Eikö tässä tapauksessa sateenkaariperhe olisi parempi vaihtoehto, jos siellä vanhemmat kohtelisivat lasta hyvin eivätkä olisi alkoholisteja? Ja kun homot eivät voi saada yhteisiä biologisia lapsia ainakaan nykyajan lääketieteessä, niin jos he sellaisen haluavat, heidän pitäisi antaa myös sellainen saada. Ja onneksi he saavatkin – tasa-arvoisen avioliittolain vahvistuessa myös homojen adoptio-oikeus tulee voimaan. Ja kuten aiemmin sanoin, uskonnollisten ihmisten elämään ei homojen elämä vaikuta. Jos jotkut homot haluavat lapsia, eivät uskonnolliset sitä saa täysin kieltääkään. Jos he itse eivät halua olla sateenkaariperhe, niin minun mielestäni täytyisi kuitenkin antaa lupa niille, ketkä sellaisen perheen haluavat perustaa. Jos joku lapsirakas heteropari ei voisi ikinä saada mitenkään lapsia, tuntuisi se heistä varmasti ikävältä. Niin tuntuisi homoistakin, jos heille ei annettaisi mitään oikeuksia saada lapsia.

Toivon todella, että ihmiset tulevaisuudessa olisivat suvaitsevaisempia ja tasa-arvoisempia, edes seuraavassa sukupolvessa. Suomi ja maailma muutenkin olisi paljon parempi paikka, jos ei olisi syrjintää uskonnon tai seksuaalisuuden perusteella. Me kaikki olemme vain ihmisiä, ja jokaisella meistä on oikeus rakastaa ketä haluaa ja uskoa mihin tahtoo, eikä muut saisi sitä määräillä vain siksi, ettei itse sitä hyväksy. Annetaan toisten elää omaa elämää, jos se ei meidän omaa elämäämme häiritse. Silloin kaikki voivat elää sovussa ja pelkäämättä tulevansa kiusatuksi tai syrjityksi, jos ihmisillä olisi sitä suvaitsevaisuutta.

Aikaa on kulunut jo tovin

Moi! Tällä kertaa en keksinyt postauksen otsikkoa laulujen sanoista vaan keksin sen itse. Sillä onhan se totta, että viime postauksesta on aikaa - ja melkein jäi marraskuu postaamatta kokonaan!
Aloitan tällä tavallisella kuulumispostauksella, ja myöhemmin tulee eräs mielipidepostaus ja joulupostaus ja kaikkea muuta sellaista.

Mun elämä on ollut kiireistä. On ollut konsertteja, on ollut koeviikko (joka menee tälläkin hetkellä), on ollut pitkiä koulupäiviä, suunnatonta väsymystä sekä sellaisia hetkiä, millon ei oo mikään vaan kiinnostanut. On ollut hetkiä, jolloin tuntuu, että pitäisi kirjoittaa blogia, mutta lopulta sitä ei enää edes muista. On ollut kiirettä ja vaikka sun mitä.

Mä en edes tiedä, mistä kertoisin teille. Halusin nkuitenkin tehdä postauksen, kun edellisestä on jo paljon aikaa.
Lukiossa menee hyvin. Kavereita en ole uusia saanut, mutta onneksi mulla menee hyvin näiden nykyistenkin kanssa. Niinhän sitä sanotaan, että laatu ei katso määrää, eikä määrä oo se tärkein vaan juurikin se laatu, ja välitänkin ystävistäni tosi paljon ja oon onnellinen, että he kaikki jaksavat mua katella ja kuunnella. :D
Aineiden suhteen menee ihan hyvin - toki ne historia ja matikka edelleen tökkii, mutta nehän ei tiettävästi koskaan oo mun lempiaineita olleetkaan. Tänään juuri oli englannin koe ja toivon sen menneen hyvin ja että numerosta tulisi edes 7. Tietysti toivoisin suurempaa, mutta 7 olisi ihan hyvä kun miettii, että edellisestä kurssista tuli kutonen...
Odotan innolla joululoman päättymistä. Täällä lukiossa missä opiskelen on viimeisenä koulupäivänä (18.12) illalla Puuroa yössä-niminen tapahtuma, jossa nimensä mukaisesti syömme puuroa, mutta se on vain alussa. Loppuilta menee erilaisissa kilpailurasteissa sekä muunlaisessa ohjelmassa, ja vasta keskiyön jälkeen pääsemme kotiin. Tänä vuonna on mun toinen puuroa yössä enkä malta odottaa sitä!
Vanhojen tanssien harjoitukset alkaa ensi viikolla. Mulla on pari (joka on tyttö) ja mekko. Sellainen turkoosin ja sinisen sävyinen. Näytän teille kuvia varmaan sitten vasta tilaisuuden jälkeen. Haluan pitää sen salaisuutena, heh heh! ;)
En ole mikään erityisen hyvä tanssija, mutta toivon tanssien sujuvan hyvin, koska tykkään tanssimisesta kuitenkin todella paljon. Hah, aika ironista, etten osaa kunnolla tanssia vaikka tykkään siitä. Mutta harjoittelemalla oppii.

Viimeisenä asiana kuulumisistani voisin kertoa, että pääsin käymään psykologilla. 13. marraskuuta kävin hänellä ensimmäisen kerran ja nyt oon käynyt siellä kahdesti. Seuraavaksi meen parin viikon päästä. Oon tuhannesti kiitollinen mun kaverille, joka mulle sellaisen "töytäisyn" sinne antoi. En itse olisi varmaan uskaltanut tai viitsinyt mennä kertomaan tarvitsevani sellaisen apua. Mutta en kyllä kadu sinne menemistä, päinvastoin! Olen todella kiitollinen, sillä se auttaa! On todella helpottavaa, kun on joku ammattilainen kelle puhua. En toki vähättele ystäviäni, en todellakaan, mutta onhan se ammattipsykologi kuitenkin vähän eri asia. Heti näiden kahden kerran jälkeen olo on paljon parempi eikä ole ahdistanut niin paljoa, kun on saanut purkaa ajatuksiaan ja miettiä niitä tarkemmin. Olisimpa mennyt sinne jo yläasteella, niin yläasteajoista ei olisi varmaan tullut niin ankeita ja olisin selvinnyt asioista paljon paremmin. Yläasteella jouduin yksin kamppailemaan itseni ja kiusaamisen ja muiden hankaluuksien kanssa. Mutta ajassa ei voi mennä enää taaksepäin eikä niitä asioita muuttaa. Olen tyytyväinen nyt, kun sinne edes nyt pääsin.

Tässä oli tällainen postaus tällä kertaa. Hetkisen kuluttua tulee mielipidepostaus ja myös tarinablogiini ilmestyy pitkästä aikaa pari jatkotarinan alkua!

Minut on haastettu - Kuka minä olen-haaste

Moi taas. Hämmästelin tässä juuri sitä, kuinka syyskuussa en päivittänyt ollenkaan... Hupsista. Monta kertaa mielessä oli, mutta näköjään sitten unohdin. Nyt olen kuitenkin palannut haasteen kera! Haastan tähän kenet vain kuka pystyy ja haluaa tämän tehdä. Itse löysin kyseisen haasteen ystäväni
Pearl Cloverin 
blogista.

I Mikä sai sinut aloittamaan blogisi?
- Oon lukenut monia blogeja, ja halusin itsekin kirjoittaa tuntemattomille (ja miksei tutuillekin) ihmisille itestäni ja elämästäni. Ja koska rakastan kirjoittamista muutenkin, niin blogin kirjoitus on mulle pelkkää iloa. Ensimmäinen blogini oli kai joskus ala-asteella (?) perustettu tai sitten yläasteen alkuaikoina. Poistin sen koska en jaksanutkaan kirjoittaa sitä. Sen jälkeen perustin toisen blogin, jonka myös poistin ajanpuutteen vuoksi. Nyt oon pitänyt tätä blogia yli puoli vuotta ja tätä en tuu poistamaan siitäkin huolimatta, etten aina ehdi tänne postauksia tekemään.
II Onko blogisi muuttunut paljon alkuajoista, ja jos on, miten?
 - No ainakaan tämän blogin alkuajoista tää ei oo paljoa muuttunut omasta mielestäni, mutta jos vertaa aikaisempiin, jo poistettuihin blogeihin niin oon ruvennut kirjottaa paljon asiallisemmin (esim. ensimmäisessä blogissani höpisin jotain sokerihumalasta ja se postaus oli täynnä hymiöitä, öh.)
III Mitä piirteitä arvostat muiden blogeissa?
- Luen tosi monenlaisia blogeja; musiikkiblogeja, tarinablogeja, kirjablogeja ja sitten näitä tavallisia blogeja. Yhteistä asiaa, jota blogeissa arvostan, ei kai ole - paitsi se, että ne kirjoitetaan asiallisesti. Postaukset, jotka ovat täynnä kirosanoja, ei ole yhtä miellyttäviä lukea kuin sellaiset, joissa ei ole kirosanoja ollenkaan. En nyt väitä, etteikö niitä saisi olla, mutta kohtuudella.
IV Lempielokuvasi ja -kirjasi?- Yhtä lempielokuvaa en osaa sanoa, mutta rakastan todella paljon Studio Giblin (jos osasin kirjoittaa sitä oikein :D) elokuvia. Ne jotka eivät tiedä millaisia nämä elokuvat ovat, niin ne ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan animetyylisiä elokuvia. Lempi kirjaakaan en osaa sanoa, mutta lempi kirjasarjoihini kuuluvat Ajan pyörä (raakuudestaan huolimatta) ja Harry Potter.
V Minkä asian haluaisit olevan toisin elämässäsi juuri nyt?
- Tähän en osaa vastata oikeastaan yhtä asiaa. Mua ahdistaa mun elämässä monet asiat ja ihmiset, joten kai voisin sanoa haluavani muuttaa elämässäni hyvin monia eri asioita.
 VI Piirre josta olet itsestäsi ylpeä? Entä vähiten ylpeä?
- Mä oon ylpeä mun omasta  sosiaalisuudestani. Pystyn tutustumaan toisiin ihmisiin tosi helposti ja tulen myös toimeen erilaistenkin ihmisten kanssa. Vähiten ylpeä oon omasta mustasukkaisuudesta ja siitä, että vedän helposti omia johtopäätöksiä - myös niitä vääriä.
VII Suurin muutos elämässäsi?
- Lukioon meneminen, ystävienn muualle lähteminen ja kissan kuolema tietenkin.
VIII Minkä neuvon antaisit 15-vuotiaalle itsellesi?
- Puhu ongelmista jollekulle ammattiauttajalle, jottei tilanne menisi siihen pisteeseen missä se nyt on. Elämä olisi paljon helpompaa ja selviytyminen olisi helpompaa, kun olisi apuna ammattiauttaja (psykologi ym)
IX Kolme asiaa, joista iloitset nykytilanteessasi?
- Ystävät, perhe, harrastukset. 
X Mitä odotat tulevaisuudelta?
- Uusia ystäviä, ammattiin opiskelemiseen pääsemistä (onko toi ees lause), kumppania... Heh. 
XI Mitä haluaisit toivottaa blogisi lukijoille?
- Kiitos, että ootte jaksaneet lukea tätä ei niin säännöllisen aktiivista blogia. Ootte jokainen lukija tärkeitä, vaikkette sitä itse tajuaisikaan.

Kukaan ei tunne sinua paremmin kuin sinä itse

Innostuin sittenkin kokoamaan näitä faktoja tätä faktapostausta varten. Jos tämä postaus tulee jonakin toisena päivänä kuin torstaina, en ole keksinyt sataa samana päivänä. :D
1. Olen 17-vuotias
2. Olen syntynyt Tammikuun alussa vuonna 1998
3. Asun Etelä-Savossa
4. Käyn lukion toista luokkaa
5. Kuva minusta löytyy blogin ensimmäisten postauksien joukosta.
6. Olen todella musikaalinen ja rakastan musiikkia
7. Olen harrastanut kuoroa ja pianonsoittoa, ja laulua olen harrastanut 3 vuotta ja jatkan sitä tänä vuonna 8.9 lähtien.
8. Olen ollut koulukiusattu ala- sekä yläasteella, nyt lukiossa se on onneksi loppunut.
9. Kiusaamisen takia luottamusken ihmisiin horjahti aika rajusti, varsinkin kun 3 vuotta sitten menetin minulle tärkeän ystävän tekstarilla, jossa hän sanoi ettei häntä enää kiinnosta olla kanssani...
10. Kaikesta huolimatta tutustun ihmisiin todella helposti ja omistan hyvät sosiaaliset taidot
11. Olen myös todella ekstrovertti
12. Ja jottei elämä olisi pelkillä ruusunlehdillä tanssimista, ajattelen joskus masentavia ja ikäviä asioita (mutta masennusta minulla ei ole)
13. Lisäksi epäilen joskus ihmisiä, kuten esimerkiksi että kiinnostaako ketään oikeasti olla kanssani, olenko vain ärsyttävä mutta ystäväni eivät myönnä sitä jne.
14. Perheeseeni kuuluu vanhemmat sekä 2 isoveljeä.
15. Meillä oli vielä heinäkuussa kissa, mutta se lopetettiin 17.7.2015 sairauksien vuoksi.
16. Koulussa olen todella huono matikassa
17. Olen lahjakas kielissä sekä tietenkin musiikissa.
18. Rakastan kirjoittamista ja kirjoitankin paljon omia keksimiä tarinoita sekä runoja.
19. Ammattihaaveenani on toimittaja.
 20. Haluaisin joskus edes yhden oman biologisen lapsen.
21. Olen käynyt Ruotsissa, Virossa, Kyproksella, Kanariansaarilla sekä Kreikassa.
22. Rakastan matkustelemista ja aion tulevaisuudessa matkustaa todella paljon.
23. Osaan puhua suomea, englantia, ruotsia ja ranskaa.
24. Näitä kieliä osaan vain muutamia sanoja: Viroa, espanjaa, italiaa, japania ja unkaria.
25. Laskin joskus haluavani oppia 20 eri kieltä :D
26. Kirjoittamisen lisäksi rakastan myös lukea paljon.
27. Olen läheisriippuvainen, sillä yksin ollessani minua alkaa vain ahdistaa...
28. Osaan silti antaa toiselle tilaa jos hän haluaa vaikka olla yksin.
29. Haluan auttaa ystäviäni ja kavereitani ja olla heille se, jolle voi puhua ja avautua mistä vaan ja johon voi tukeutua ja jolta voi pyytää apua.
30. Olen kuullut ystäväni sanovan minulle, että minun ansiostani hän selvisi elämän syvistä rotkoista
31. Minulla on paljon ystäviä ympäri Suomen ja minulla on heitä ikävä.
32. Olen todella herkkä syömään herkkuja - toisin sanoen jos jossain on herkkuja, niin olen melkein heti syömässä niitä...
33. Liikun joka päivä käymällä lenkillä, kesäisin uimassa ja talvisin luistelemassa.
34. Tykkään värikkäistä vaatteista, enkä voisi käyttää ikinä pelkästään mustia vaatteita.
35. Olen myös koruihminen, vaikkei minulla niitä usein kaulassa/sormissa/ranteessa olekaan. Näkisittepä korulaatikkoni ja korutelineeni!
36. En meikkaa.
37. En käytä huumeita, en polta tupakkaa enkä juo alkoholia. .
38. Joskus tulee laulettua suihkussa :D
39. Telkkarista seurailen uinti- sekä yleisurheilukisoja, ratsastuskisoja ja taitoluistelua.
40. Sitten näistä saippuasarjoista tai muista tv-sarjoista mainittakoon Salkkarit, Uusi päivä, Emmerdale, The voice of Finland, Idols ja muut semmoiset musiikkiohjelmat.
41. Olen katsonut ala-asteelta asti animea ja katson vieläkin.
42. Jos kuuntelen radiota, niin se on joko Suomipop tai Ylex
43. Olen instagramissa, twitterissä, facebookissa, skypessä, deviantartissa, kirjoittaja.fissä, finfanfunissa, ask.fm:ssä, demissä ja monissa muissa.
44. Katson youtubesta paljon eri vloggaajien tai pelaajien videoita.
45. Mietin, josko joskus perustaisi oman vlogin.
46. Rakastan näyttelemistä.
47. Olen näytellyt eräässä kerhossa puoli vuotta ja aion ilmoittautua nuortenteatteriin ensi vuonna.
48. Tykkään katsoa paljon elokuvia.
49. Ja kukapa ei voisi tykätä katsella vanhoja lastenohjelmia ja muumeja?
50. Olen harkinnut hiusten punaiseksi värjäämistä (ei mitään porkkananpunaista kuitenkaan)
51. Lempi aineitani on liikunta, musiikki, ranska ja psykologia sekä äidinkieli, eli en osaa todellakaan valita vain yhtä..
52. Lempiväri on turkoosi ja lila.
53. Lempiruokaa on vaikea sanoa! Ehkä tonnikalavuoka, äidin tekemä makkarakastike ja kananugetit vievät kuitenkin voiton.
54. Musiikkimakuni on niin laaja että menisi ikuisuus luetella kaikki suosikkibändit ja laulajat, joten sanotaampa sen olevan iskelmästä rockiin saakka.
55. Kuuntelen suomalaisen ja englantilaisen musiikin lisäksi ruotsalaista, unkarilaista, japanilaista, korealaista, espanjalaista ja monia muita.
56. Minulla on hieman absoluuttinen sävelkorva.
57. Hymyilen lähes aina.
58. Se ei kuitenkaan onnistu silloin kun pitäisi ottaa kuva siitä... :D
59. Tykkään olla ihmisten lähellä ja halata joskus ihmisiä. Olen kuitenkin oppinut myös kysymään, haluaako joku toinen että halaan häntä tai että häiritseekö häntä jos olen lähellä.
60. Luen paljon blogeja.
61. Tykkään tehdä ruokaa ja leipoa, mutta ei sitä joka päivä tule tehtyä.
62. En ole allerginen millekään.
63. Olen todella utelias ja kyselen paljon (joskus ehkä liikaakin heh)
64. En kovin hyvin osaa tanssia.
65. Juhlapyhistä tykkään eniten joulusta.
66. Tykkään juhlista ja siitä kun on paljon ihmisiä keille jutella.
67. Haluaisin joskus julkaista omia kirjoja.
68. Tykkään filosofiasta ja pohdiskelemisesta sekä mietiskelystä.
69. Joskus mietin asioita ja elämääni liikaa... Negatiivisella tavalla.
70. Kaikesta huolimatta olen optimisti, joka onnistuukin lähes aina paitsi niinä huonoina päivinä.
71. En ole koskaan ennen seurustellut.
72. Osaan kirjoittaa kynällä ainoastaan oman nimeni, muu kirjoitus on sitten enemmän tai vähemmän epäselvää/vinoa.
73. Olen oppinut tarkkailemaan ihmisten ääniä ja eleitä katseen sijaan, koska ihmisten katseita ja ilmeitä en näe. Eli jos minulle vaikka sanotaan "Minulle kuuluu hyvää" sarkastisesti, huomaan sen äänestä heti.
74. Tulevaisuudessa haluan asua kaupungissa, mutta en kuitenkaan missään Helsingin kokoisessa.
75. Käyn artistien ja bändien keikoilla melko paljon.
76. En ole allerginen millekään.
77. Olen oppinut joko ignooraamaan haukut ja negatiiviset kommentit, tai sitten en vain ota niistä itseeni (vaikka ne silti satuttavat sisältä), vastaan jotain samanlaista takaisin tai sitten servaan ihmisen (eli siis mykistän sen jollain ovelalla vastauksella kuten "Ahaa, no toi on sitten sun kantasi asiaan" yms) :D
78. Muistan silti ikuisesti sanat "Ei kukaan halua olla tommosen kanssa ku sä, kaikki ketkä on sun ystäviä vaan valehtelee". Tuo sanottiin minulle kaksi vuotta sitten enkä pysty sitä koskaan unohtamaan, vaikka luotankin kavereihini ja ystäviini parhaani mukaan. Silti joskus tulee mietittyä, olenko heille oikeasti tärkeä vai vaan ihan sama...
79. Olen melko ahkera opiskelija: teen tehtävät ja luen kokeisiin. En kuitenkaan ole hikke, mutta en ole koulussa muuten vaan istuva lörpöttelijäkään (ainakaan tunneilla hah).
80. En pidä valehtelusta enkä ikinä itse valehtele.
81. En ole uskovainen enkä usko Jumalaan tai taivaaseen.
82. Olen kuitenkin käynyt rippikoulun.
83. Osaan soittaa kitaraa, rumpuja, pianoa, panhuilua ja nokkahuilua. Huoneestani löytyy kaikki nuo paitsi omat rummut.
84. Nauran todella paljon ja olen tosi huumorintajuinen.
85. Välillä tulee naurettua ihan huvikseenkin ilman sen erikoisempaa syytä (joka voi vaikuttaa todella oudolta ulkopuolisen mielestä :D)
86. En tykkää liian avonaisista vaatteista (esim. minihame, hirveän isot kaula-aukot paidoissa yms)
87. Enkä tykkää myöskään pillifarkuista enkä täysin vartalonmyötäisistä vaatteista.
88. Uteliaisuuteni lisäksi olen tosi puhelias. Joskus jonkun täytyy oikeasti sanoa että "hei nyt on munkin vuoro sanoa jotain"! Oon tosi kova selittäjä ja pälättäjä.. :D Osaan kyllä kuunnella toisia, mutta silloin kun on mun vuoro puhua niin yleensä sitä puhetta tulee..
89. Vihaan sitä, että paikkakunnallani jutut leviää todella nopeasti. Ei ainoastaan omat juttuni, vaan yleensäkin. Aina jos joku saa tietää jonkun jutun, se leviää tosi nopeasti ja pian sen tietää puolet koko paikan asukkaista.. :D
90. Käytän silmälaseja.
91. Lempi vuodenajat on kesä ja talvi - molemmissa on jotain tosi ihanaa, mutta molemmissa on omat huonot puolensakin.
92. Yksi runoni on julkaistu lehdessä.
93. Rakastan lapsia ja halusin joskus lastenhoitajaksi ja aupairiksi, ja ehkä hieman vieläkin...
94. Aion hankkia joskus ehkä yhden tatuoinnin.
95. En
halua ikinä korvareikiä. Kaula- ja rannekorut sekä sormukset riittävät minulle.
96. Tykkään pelata ystävien kanssa simssiä xD
97. Onnennumeroni on 3.
98. Uskoin vielä joskus yliluonnolliseen ennen kuin rupesin kiinnostumaan tieteestä :D
99. Tykkään seurailla netistä pesäpalloa ja haluaisin pelata sitä itsekin, vaikka se on mun kohdalla lähes mahdotonta.
100. Opin laulujen sanoja todella nopeasti - kerran opin kahden laulun sanat kahden tunnin sisällä.

Siinä oli faktoja minusta, ja tämän kirjoittamiseen meni lähes tunti! Faktat on enemmän tai vähemmän epäloogisessa järjestyksessä, mutta kirjoitin niitä sitä mukaa kun ne mieleeni tulivat.

Sinun vuorosi loistaa

Moi. Hui, siitä on taas aikaa kun viimeksi olen blogia kirjoittanut, ja pyydän jälleen anteeksi sitä. Kaipa mun pitäis vaan lopettaa tämä anteeksipyytely ja ruveta kirjoittamaan useammin. Mutta koulu alkoi niin rynnäköllä ja aika on mennyt kuin sitä ei olisi olemassakaan! Nyt jo kolmas viikko koulua menossa, huhhuh. Paljon on ehtinyt tapahtua. Sain tietää avustajani lähtevän joulukuussa, ja pitäisi ensi kevääksi ja kolmosluokalle löytää uusi avustaja. Sain myös maanantaina uuden kaverin lukiossa, joten nyt minun ei tarvitse enää murehtia siitä että olisin yksin, kun muut ystävät ovat kirjoittaneet jo ylioppilaiksi tai ovat ammattikoulussa.
Vanhojentanssit ovat myös minulla tänä vuonna edessä. Vielä viime viikolla hermoilin mekon ostamisen lisäksi siitä, saanko paria ollenkaan, mutta nyt on sekin asia selvinnyt. Ja ei, parinani ei ole kakkosluokkalainen eikä poika, vaan ykkösluokkalainen tyttö.
Huomenna alkaa taas viikonloppu, vaikka vastahan viikonloppu oli. Huomenna tulee sitten varmaan semmoinen 100 faktaa minusta-postaus, jota olen jo kauan miettinyt ja suunnitellut.
Siihen asti näkemiin! Tällä postauksella ei ollut varsinaista aihetta, mutta päätin tulla kertomaan kuulumisiani kun siitä on jo aikaa kun viimeksi tänne kirjoittelin.

Do you really wanna say goodbye

Moi taas!
Enää alle viikko kouluun. Kesäloma on mennyt ihan älyttömän nopeasti! Tuntuu, kuin olisin vasta lähtenyt ykkösluokalta, ja nyt on sitten ne 2,5 kuukautta jo melkein loppuun menneet ja tiistaina aloitan kakkosluokan. Ja vanhojentanssit ovat minulla tiedossa ensi helmikuussa, jee!
Näinä parina viikkona, kun en ole postannut, olen kerinnyt reissata jonkun verran. Kävin Anni-bestikseni kanssa Imatran yöt-festarilla katsomassa Haloo Helsinki!:ä ja Arttu Wiskaria (ja minä istuin väliajalla maassa syöden makkaraperunoita koska oli nälkä :D), josta jäi kivat muistot ja videot (kiroan Anni sinut maanrakoon, koska et kuvannut minulle yhtään videota Artusta... :D) Lisäksi olen kerinnyt käydä Jyväskylässä veljieni luona (että olikin sitten hauskaa ajella kiertoteitä vaikka ties kuinka pitkään sinä päivänä olevien rallien takia), Kouvolassa ostoksilla ja enoni moottoriveneellä sekä hänen mökillään. Viime maanantaina kävin sitten Mikkelissä, tiistaina olin kotona, keskiviikkona kävin kylillä, eilen olin taas Mikkelissä. Tuntuu, kuin en olisi ollut paikallani ollenkaan. Niin paljon on ollut lähipäivinä reissaamista ja sunnuntaina olisi ehkä taas tiedossa jotain, tosin vain Annin ja ystävämme H:n kanssa jäätelökiskalla oleskelua. Maanantaina sitten menemme veljeni kummin luokse ja tiistaina alkaa koulu.

Koulun alkuun mulla on ristiriitaiset fiilikset. Avustajani on ihan kiva, vaikka välillä hänen kanssaan ei keksi mitään puhuttavaa ja vapaatunneilla vain istumme hiljaa, kun hän "ei jaksa" kävellä kanssani esim kylille. Mutta onneksi on H, jolla tosin on välillä töitä... Toivottavasti hänellä olisi kuitenkin välillä aikaa myös minulle! Sain tarpeekseni viime vuonna jo koulun sisällä istuskelusta, vaikka hän välillä seuranani olikin. Haluan muualle!
En odota koulua myöskään siksi, että juurikin tämä H ja eräs toinen ystäväni T kirjoittivat ylioppilaiksi, eivätkä siis ole 24/7 saman rakennuksen sisällä kuin minä. Anni lähtee ammattikouluun ja en halua olla yksin. Ahdistun jo omassa luokassanikin. Pitkä tarina, mutta en vain nähtävästi ole heidän mielestään niin kiinnostava, että minulle voisi sanoa edes moi tai kysellä kuulumisia. He juttelevat minulle vain silloin kun on pakko, esim ryhmätöissä. Muutoin he ovat kuin minua ei olisikaan ja juttelevat ja nauravat keskenään. Ahdistavia kokemuksia muutenkin osasta luokkatovereistani jo yläasteajalta, joten tosi kivaa...
Odotan koulua ainoastaan niiden tulevien aineiden takia. Tosi hassua, mutta tykkään opiskelusta. Luultavasti siksikin, kun minulla ei siellä paljoa juttukavereita ole tai sellaisia henkilöitä, joiden vieressä istua ja jutella tunneilla...
Että joo. Luultavasti ensi vuonna ahdistun taas ja saan kunnon ahdistuskohtauksia, jolloin vain itkettää pelkkä yksinäisyys ja koko lukio. Odotan sitä niin helvetin paljon. D:
En nyt tiedä sanoisinko tätä postausta positiiviseksi. Lukiossa ei ole paljoa mitään positiivista! Muuta kuin ne aineet ja opettajat, jotka osittain ovat myös hieman sisäänpäinkääntyneitä/hiljaisia. Heidänkin kanssaan olen yleensä minä se joka keskustelun aloittaa...
Kuvia ei valitettavasti ole nytkään. Anteeksi jos niitä odotatte, toivottavasti ette lopeta blogini lukemista siksi että kuvia ei ole paljoa ja että välillä tulee tällaisia ikävämpiä postauksia. Kyllä minä olen onnellinen, iloinen ja positiivinen. Lähes aina! Mutta jos on joku asia, joka ärsyttää tai josta en pidä, niin silloin ei kovin paljoa hymyilytä.