Innostuin sittenkin kokoamaan näitä faktoja tätä faktapostausta varten. Jos tämä postaus tulee jonakin toisena päivänä kuin torstaina, en ole keksinyt sataa samana päivänä. :D
1. Olen 17-vuotias
2. Olen syntynyt Tammikuun alussa vuonna 1998
3. Asun Etelä-Savossa
4. Käyn lukion toista luokkaa
5. Kuva minusta löytyy blogin ensimmäisten postauksien joukosta.
6. Olen todella musikaalinen ja rakastan musiikkia
7. Olen harrastanut kuoroa ja pianonsoittoa, ja laulua olen harrastanut 3 vuotta ja jatkan sitä tänä vuonna 8.9 lähtien.
8. Olen ollut koulukiusattu ala- sekä yläasteella, nyt lukiossa se on onneksi loppunut.
9. Kiusaamisen takia luottamusken ihmisiin horjahti aika rajusti, varsinkin kun 3 vuotta sitten menetin minulle tärkeän ystävän tekstarilla, jossa hän sanoi ettei häntä enää kiinnosta olla kanssani...
10. Kaikesta huolimatta tutustun ihmisiin todella helposti ja omistan hyvät sosiaaliset taidot
11. Olen myös todella ekstrovertti
12. Ja jottei elämä olisi pelkillä ruusunlehdillä tanssimista, ajattelen joskus masentavia ja ikäviä asioita (mutta masennusta minulla ei ole)
13. Lisäksi epäilen joskus ihmisiä, kuten esimerkiksi että kiinnostaako ketään oikeasti olla kanssani, olenko vain ärsyttävä mutta ystäväni eivät myönnä sitä jne.
14. Perheeseeni kuuluu vanhemmat sekä 2 isoveljeä.
15. Meillä oli vielä heinäkuussa kissa, mutta se lopetettiin 17.7.2015 sairauksien vuoksi.
16. Koulussa olen todella huono matikassa
17. Olen lahjakas kielissä sekä tietenkin musiikissa.
18. Rakastan kirjoittamista ja kirjoitankin paljon omia keksimiä tarinoita sekä runoja.
19. Ammattihaaveenani on toimittaja.
20. Haluaisin joskus edes yhden oman biologisen lapsen.
21. Olen käynyt Ruotsissa, Virossa, Kyproksella, Kanariansaarilla sekä Kreikassa.
22. Rakastan matkustelemista ja aion tulevaisuudessa matkustaa todella paljon.
23. Osaan puhua suomea, englantia, ruotsia ja ranskaa.
24. Näitä kieliä osaan vain muutamia sanoja: Viroa, espanjaa, italiaa, japania ja unkaria.
25. Laskin joskus haluavani oppia 20 eri kieltä :D
26. Kirjoittamisen lisäksi rakastan myös lukea paljon.
27. Olen läheisriippuvainen, sillä yksin ollessani minua alkaa vain ahdistaa...
28. Osaan silti antaa toiselle tilaa jos hän haluaa vaikka olla yksin.
29. Haluan auttaa ystäviäni ja kavereitani ja olla heille se, jolle voi puhua ja avautua mistä vaan ja johon voi tukeutua ja jolta voi pyytää apua.
30. Olen kuullut ystäväni sanovan minulle, että minun ansiostani hän selvisi elämän syvistä rotkoista
31. Minulla on paljon ystäviä ympäri Suomen ja minulla on heitä ikävä.
32. Olen todella herkkä syömään herkkuja - toisin sanoen jos jossain on herkkuja, niin olen melkein heti syömässä niitä...
33. Liikun joka päivä käymällä lenkillä, kesäisin uimassa ja talvisin luistelemassa.
34. Tykkään värikkäistä vaatteista, enkä voisi käyttää ikinä pelkästään mustia vaatteita.
35. Olen myös koruihminen, vaikkei minulla niitä usein kaulassa/sormissa/ranteessa olekaan. Näkisittepä korulaatikkoni ja korutelineeni!
36. En meikkaa.
37. En käytä huumeita, en polta tupakkaa enkä juo alkoholia. .
38. Joskus tulee laulettua suihkussa :D
39. Telkkarista seurailen uinti- sekä yleisurheilukisoja, ratsastuskisoja ja taitoluistelua.
40. Sitten näistä saippuasarjoista tai muista tv-sarjoista mainittakoon Salkkarit, Uusi päivä, Emmerdale, The voice of Finland, Idols ja muut semmoiset musiikkiohjelmat.
41. Olen katsonut ala-asteelta asti animea ja katson vieläkin.
42. Jos kuuntelen radiota, niin se on joko Suomipop tai Ylex
43. Olen instagramissa, twitterissä, facebookissa, skypessä, deviantartissa, kirjoittaja.fissä, finfanfunissa, ask.fm:ssä, demissä ja monissa muissa.
44. Katson youtubesta paljon eri vloggaajien tai pelaajien videoita.
45. Mietin, josko joskus perustaisi oman vlogin.
46. Rakastan näyttelemistä.
47. Olen näytellyt eräässä kerhossa puoli vuotta ja aion ilmoittautua nuortenteatteriin ensi vuonna.
48. Tykkään katsoa paljon elokuvia.
49. Ja kukapa ei voisi tykätä katsella vanhoja lastenohjelmia ja muumeja?
50. Olen harkinnut hiusten punaiseksi värjäämistä (ei mitään porkkananpunaista kuitenkaan)
51. Lempi aineitani on liikunta, musiikki, ranska ja psykologia sekä äidinkieli, eli en osaa todellakaan valita vain yhtä..
52. Lempiväri on turkoosi ja lila.
53. Lempiruokaa on vaikea sanoa! Ehkä tonnikalavuoka, äidin tekemä makkarakastike ja kananugetit vievät kuitenkin voiton.
54. Musiikkimakuni on niin laaja että menisi ikuisuus luetella kaikki suosikkibändit ja laulajat, joten sanotaampa sen olevan iskelmästä rockiin saakka.
55. Kuuntelen suomalaisen ja englantilaisen musiikin lisäksi ruotsalaista, unkarilaista, japanilaista, korealaista, espanjalaista ja monia muita.
56. Minulla on hieman absoluuttinen sävelkorva.
57. Hymyilen lähes aina.
58. Se ei kuitenkaan onnistu silloin kun pitäisi ottaa kuva siitä... :D
59. Tykkään olla ihmisten lähellä ja halata joskus ihmisiä. Olen kuitenkin oppinut myös kysymään, haluaako joku toinen että halaan häntä tai että häiritseekö häntä jos olen lähellä.
60. Luen paljon blogeja.
61. Tykkään tehdä ruokaa ja leipoa, mutta ei sitä joka päivä tule tehtyä.
62. En ole allerginen millekään.
63. Olen todella utelias ja kyselen paljon (joskus ehkä liikaakin heh)
64. En kovin hyvin osaa tanssia.
65. Juhlapyhistä tykkään eniten joulusta.
66. Tykkään juhlista ja siitä kun on paljon ihmisiä keille jutella.
67. Haluaisin joskus julkaista omia kirjoja.
68. Tykkään filosofiasta ja pohdiskelemisesta sekä mietiskelystä.
69. Joskus mietin asioita ja elämääni liikaa... Negatiivisella tavalla.
70. Kaikesta huolimatta olen optimisti, joka onnistuukin lähes aina paitsi niinä huonoina päivinä.
71. En ole koskaan ennen seurustellut.
72. Osaan kirjoittaa kynällä ainoastaan oman nimeni, muu kirjoitus on sitten enemmän tai vähemmän epäselvää/vinoa.
73. Olen oppinut tarkkailemaan ihmisten ääniä ja eleitä katseen sijaan, koska ihmisten katseita ja ilmeitä en näe. Eli jos minulle vaikka sanotaan "Minulle kuuluu hyvää" sarkastisesti, huomaan sen äänestä heti.
74. Tulevaisuudessa haluan asua kaupungissa, mutta en kuitenkaan missään Helsingin kokoisessa.
75. Käyn artistien ja bändien keikoilla melko paljon.
76. En ole allerginen millekään.
77. Olen oppinut joko ignooraamaan haukut ja negatiiviset kommentit, tai sitten en vain ota niistä itseeni (vaikka ne silti satuttavat sisältä), vastaan jotain samanlaista takaisin tai sitten servaan ihmisen (eli siis mykistän sen jollain ovelalla vastauksella kuten "Ahaa, no toi on sitten sun kantasi asiaan" yms) :D
78. Muistan silti ikuisesti sanat "Ei kukaan halua olla tommosen kanssa ku sä, kaikki ketkä on sun ystäviä vaan valehtelee". Tuo sanottiin minulle kaksi vuotta sitten enkä pysty sitä koskaan unohtamaan, vaikka luotankin kavereihini ja ystäviini parhaani mukaan. Silti joskus tulee mietittyä, olenko heille oikeasti tärkeä vai vaan ihan sama...
79. Olen melko ahkera opiskelija: teen tehtävät ja luen kokeisiin. En kuitenkaan ole hikke, mutta en ole koulussa muuten vaan istuva lörpöttelijäkään (ainakaan tunneilla hah).
80. En pidä valehtelusta enkä ikinä itse valehtele.
81. En ole uskovainen enkä usko Jumalaan tai taivaaseen.
82. Olen kuitenkin käynyt rippikoulun.
83. Osaan soittaa kitaraa, rumpuja, pianoa, panhuilua ja nokkahuilua. Huoneestani löytyy kaikki nuo paitsi omat rummut.
84. Nauran todella paljon ja olen tosi huumorintajuinen.
85. Välillä tulee naurettua ihan huvikseenkin ilman sen erikoisempaa syytä (joka voi vaikuttaa todella oudolta ulkopuolisen mielestä :D)
86. En tykkää liian avonaisista vaatteista (esim. minihame, hirveän isot kaula-aukot paidoissa yms)
87. Enkä tykkää myöskään pillifarkuista enkä täysin vartalonmyötäisistä vaatteista.
88. Uteliaisuuteni lisäksi olen tosi puhelias. Joskus jonkun täytyy oikeasti sanoa että "hei nyt on munkin vuoro sanoa jotain"! Oon tosi kova selittäjä ja pälättäjä.. :D Osaan kyllä kuunnella toisia, mutta silloin kun on mun vuoro puhua niin yleensä sitä puhetta tulee..
89. Vihaan sitä, että paikkakunnallani jutut leviää todella nopeasti. Ei ainoastaan omat juttuni, vaan yleensäkin. Aina jos joku saa tietää jonkun jutun, se leviää tosi nopeasti ja pian sen tietää puolet koko paikan asukkaista.. :D
90. Käytän silmälaseja.
91. Lempi vuodenajat on kesä ja talvi - molemmissa on jotain tosi ihanaa, mutta molemmissa on omat huonot puolensakin.
92. Yksi runoni on julkaistu lehdessä.
93. Rakastan lapsia ja halusin joskus lastenhoitajaksi ja aupairiksi, ja ehkä hieman vieläkin...
94. Aion hankkia joskus ehkä yhden tatuoinnin.
95. En
halua ikinä korvareikiä. Kaula- ja rannekorut sekä sormukset riittävät minulle.
96. Tykkään pelata ystävien kanssa simssiä xD
97. Onnennumeroni on 3.
98. Uskoin vielä joskus yliluonnolliseen ennen kuin rupesin kiinnostumaan tieteestä :D
99. Tykkään seurailla netistä pesäpalloa ja haluaisin pelata sitä itsekin, vaikka se on mun kohdalla lähes mahdotonta.
100. Opin laulujen sanoja todella nopeasti - kerran opin kahden laulun sanat kahden tunnin sisällä.
Siinä oli faktoja minusta, ja tämän kirjoittamiseen meni lähes tunti! Faktat on enemmän tai vähemmän epäloogisessa järjestyksessä, mutta kirjoitin niitä sitä mukaa kun ne mieleeni tulivat.
torstai 27. elokuuta 2015
Sinun vuorosi loistaa
Moi. Hui, siitä on taas aikaa kun viimeksi olen blogia kirjoittanut, ja pyydän jälleen anteeksi sitä. Kaipa mun pitäis vaan lopettaa tämä anteeksipyytely ja ruveta kirjoittamaan useammin. Mutta koulu alkoi niin rynnäköllä ja aika on mennyt kuin sitä ei olisi olemassakaan! Nyt jo kolmas viikko koulua menossa, huhhuh. Paljon on ehtinyt tapahtua. Sain tietää avustajani lähtevän joulukuussa, ja pitäisi ensi kevääksi ja kolmosluokalle löytää uusi avustaja. Sain myös maanantaina uuden kaverin lukiossa, joten nyt minun ei tarvitse enää murehtia siitä että olisin yksin, kun muut ystävät ovat kirjoittaneet jo ylioppilaiksi tai ovat ammattikoulussa.
Vanhojentanssit ovat myös minulla tänä vuonna edessä. Vielä viime viikolla hermoilin mekon ostamisen lisäksi siitä, saanko paria ollenkaan, mutta nyt on sekin asia selvinnyt. Ja ei, parinani ei ole kakkosluokkalainen eikä poika, vaan ykkösluokkalainen tyttö.
Huomenna alkaa taas viikonloppu, vaikka vastahan viikonloppu oli. Huomenna tulee sitten varmaan semmoinen 100 faktaa minusta-postaus, jota olen jo kauan miettinyt ja suunnitellut.
Siihen asti näkemiin! Tällä postauksella ei ollut varsinaista aihetta, mutta päätin tulla kertomaan kuulumisiani kun siitä on jo aikaa kun viimeksi tänne kirjoittelin.
Vanhojentanssit ovat myös minulla tänä vuonna edessä. Vielä viime viikolla hermoilin mekon ostamisen lisäksi siitä, saanko paria ollenkaan, mutta nyt on sekin asia selvinnyt. Ja ei, parinani ei ole kakkosluokkalainen eikä poika, vaan ykkösluokkalainen tyttö.
Huomenna alkaa taas viikonloppu, vaikka vastahan viikonloppu oli. Huomenna tulee sitten varmaan semmoinen 100 faktaa minusta-postaus, jota olen jo kauan miettinyt ja suunnitellut.
Siihen asti näkemiin! Tällä postauksella ei ollut varsinaista aihetta, mutta päätin tulla kertomaan kuulumisiani kun siitä on jo aikaa kun viimeksi tänne kirjoittelin.
perjantai 7. elokuuta 2015
Do you really wanna say goodbye
Moi taas!
Enää alle viikko kouluun. Kesäloma on mennyt ihan älyttömän nopeasti! Tuntuu, kuin olisin vasta lähtenyt ykkösluokalta, ja nyt on sitten ne 2,5 kuukautta jo melkein loppuun menneet ja tiistaina aloitan kakkosluokan. Ja vanhojentanssit ovat minulla tiedossa ensi helmikuussa, jee!
Näinä parina viikkona, kun en ole postannut, olen kerinnyt reissata jonkun verran. Kävin Anni-bestikseni kanssa Imatran yöt-festarilla katsomassa Haloo Helsinki!:ä ja Arttu Wiskaria (ja minä istuin väliajalla maassa syöden makkaraperunoita koska oli nälkä :D), josta jäi kivat muistot ja videot (kiroan Anni sinut maanrakoon, koska et kuvannut minulle yhtään videota Artusta... :D) Lisäksi olen kerinnyt käydä Jyväskylässä veljieni luona (että olikin sitten hauskaa ajella kiertoteitä vaikka ties kuinka pitkään sinä päivänä olevien rallien takia), Kouvolassa ostoksilla ja enoni moottoriveneellä sekä hänen mökillään. Viime maanantaina kävin sitten Mikkelissä, tiistaina olin kotona, keskiviikkona kävin kylillä, eilen olin taas Mikkelissä. Tuntuu, kuin en olisi ollut paikallani ollenkaan. Niin paljon on ollut lähipäivinä reissaamista ja sunnuntaina olisi ehkä taas tiedossa jotain, tosin vain Annin ja ystävämme H:n kanssa jäätelökiskalla oleskelua. Maanantaina sitten menemme veljeni kummin luokse ja tiistaina alkaa koulu.
Koulun alkuun mulla on ristiriitaiset fiilikset. Avustajani on ihan kiva, vaikka välillä hänen kanssaan ei keksi mitään puhuttavaa ja vapaatunneilla vain istumme hiljaa, kun hän "ei jaksa" kävellä kanssani esim kylille. Mutta onneksi on H, jolla tosin on välillä töitä... Toivottavasti hänellä olisi kuitenkin välillä aikaa myös minulle! Sain tarpeekseni viime vuonna jo koulun sisällä istuskelusta, vaikka hän välillä seuranani olikin. Haluan muualle!
En odota koulua myöskään siksi, että juurikin tämä H ja eräs toinen ystäväni T kirjoittivat ylioppilaiksi, eivätkä siis ole 24/7 saman rakennuksen sisällä kuin minä. Anni lähtee ammattikouluun ja en halua olla yksin. Ahdistun jo omassa luokassanikin. Pitkä tarina, mutta en vain nähtävästi ole heidän mielestään niin kiinnostava, että minulle voisi sanoa edes moi tai kysellä kuulumisia. He juttelevat minulle vain silloin kun on pakko, esim ryhmätöissä. Muutoin he ovat kuin minua ei olisikaan ja juttelevat ja nauravat keskenään. Ahdistavia kokemuksia muutenkin osasta luokkatovereistani jo yläasteajalta, joten tosi kivaa...
Odotan koulua ainoastaan niiden tulevien aineiden takia. Tosi hassua, mutta tykkään opiskelusta. Luultavasti siksikin, kun minulla ei siellä paljoa juttukavereita ole tai sellaisia henkilöitä, joiden vieressä istua ja jutella tunneilla...
Että joo. Luultavasti ensi vuonna ahdistun taas ja saan kunnon ahdistuskohtauksia, jolloin vain itkettää pelkkä yksinäisyys ja koko lukio. Odotan sitä niin helvetin paljon. D:
En nyt tiedä sanoisinko tätä postausta positiiviseksi. Lukiossa ei ole paljoa mitään positiivista! Muuta kuin ne aineet ja opettajat, jotka osittain ovat myös hieman sisäänpäinkääntyneitä/hiljaisia. Heidänkin kanssaan olen yleensä minä se joka keskustelun aloittaa...
Kuvia ei valitettavasti ole nytkään. Anteeksi jos niitä odotatte, toivottavasti ette lopeta blogini lukemista siksi että kuvia ei ole paljoa ja että välillä tulee tällaisia ikävämpiä postauksia. Kyllä minä olen onnellinen, iloinen ja positiivinen. Lähes aina! Mutta jos on joku asia, joka ärsyttää tai josta en pidä, niin silloin ei kovin paljoa hymyilytä.
Enää alle viikko kouluun. Kesäloma on mennyt ihan älyttömän nopeasti! Tuntuu, kuin olisin vasta lähtenyt ykkösluokalta, ja nyt on sitten ne 2,5 kuukautta jo melkein loppuun menneet ja tiistaina aloitan kakkosluokan. Ja vanhojentanssit ovat minulla tiedossa ensi helmikuussa, jee!
Näinä parina viikkona, kun en ole postannut, olen kerinnyt reissata jonkun verran. Kävin Anni-bestikseni kanssa Imatran yöt-festarilla katsomassa Haloo Helsinki!:ä ja Arttu Wiskaria (ja minä istuin väliajalla maassa syöden makkaraperunoita koska oli nälkä :D), josta jäi kivat muistot ja videot (kiroan Anni sinut maanrakoon, koska et kuvannut minulle yhtään videota Artusta... :D) Lisäksi olen kerinnyt käydä Jyväskylässä veljieni luona (että olikin sitten hauskaa ajella kiertoteitä vaikka ties kuinka pitkään sinä päivänä olevien rallien takia), Kouvolassa ostoksilla ja enoni moottoriveneellä sekä hänen mökillään. Viime maanantaina kävin sitten Mikkelissä, tiistaina olin kotona, keskiviikkona kävin kylillä, eilen olin taas Mikkelissä. Tuntuu, kuin en olisi ollut paikallani ollenkaan. Niin paljon on ollut lähipäivinä reissaamista ja sunnuntaina olisi ehkä taas tiedossa jotain, tosin vain Annin ja ystävämme H:n kanssa jäätelökiskalla oleskelua. Maanantaina sitten menemme veljeni kummin luokse ja tiistaina alkaa koulu.
Koulun alkuun mulla on ristiriitaiset fiilikset. Avustajani on ihan kiva, vaikka välillä hänen kanssaan ei keksi mitään puhuttavaa ja vapaatunneilla vain istumme hiljaa, kun hän "ei jaksa" kävellä kanssani esim kylille. Mutta onneksi on H, jolla tosin on välillä töitä... Toivottavasti hänellä olisi kuitenkin välillä aikaa myös minulle! Sain tarpeekseni viime vuonna jo koulun sisällä istuskelusta, vaikka hän välillä seuranani olikin. Haluan muualle!
En odota koulua myöskään siksi, että juurikin tämä H ja eräs toinen ystäväni T kirjoittivat ylioppilaiksi, eivätkä siis ole 24/7 saman rakennuksen sisällä kuin minä. Anni lähtee ammattikouluun ja en halua olla yksin. Ahdistun jo omassa luokassanikin. Pitkä tarina, mutta en vain nähtävästi ole heidän mielestään niin kiinnostava, että minulle voisi sanoa edes moi tai kysellä kuulumisia. He juttelevat minulle vain silloin kun on pakko, esim ryhmätöissä. Muutoin he ovat kuin minua ei olisikaan ja juttelevat ja nauravat keskenään. Ahdistavia kokemuksia muutenkin osasta luokkatovereistani jo yläasteajalta, joten tosi kivaa...
Odotan koulua ainoastaan niiden tulevien aineiden takia. Tosi hassua, mutta tykkään opiskelusta. Luultavasti siksikin, kun minulla ei siellä paljoa juttukavereita ole tai sellaisia henkilöitä, joiden vieressä istua ja jutella tunneilla...
Että joo. Luultavasti ensi vuonna ahdistun taas ja saan kunnon ahdistuskohtauksia, jolloin vain itkettää pelkkä yksinäisyys ja koko lukio. Odotan sitä niin helvetin paljon. D:
En nyt tiedä sanoisinko tätä postausta positiiviseksi. Lukiossa ei ole paljoa mitään positiivista! Muuta kuin ne aineet ja opettajat, jotka osittain ovat myös hieman sisäänpäinkääntyneitä/hiljaisia. Heidänkin kanssaan olen yleensä minä se joka keskustelun aloittaa...
Kuvia ei valitettavasti ole nytkään. Anteeksi jos niitä odotatte, toivottavasti ette lopeta blogini lukemista siksi että kuvia ei ole paljoa ja että välillä tulee tällaisia ikävämpiä postauksia. Kyllä minä olen onnellinen, iloinen ja positiivinen. Lähes aina! Mutta jos on joku asia, joka ärsyttää tai josta en pidä, niin silloin ei kovin paljoa hymyilytä.
tiistai 21. heinäkuuta 2015
Kati Lepistö: Silmänräpäys
Nimi: Silmänräpäys
Kirjailija(t): Kati Lepistö ja Leeni Peltonen
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2006
Sivujen lukumäärä 173
"Mikkeliläistyttö Kati Lepistö toteutti unelmaansa valokuvamallina Los Angelesissa, kun kaikki yksitoista vuotta sitten romahti: aivorungon infarkti tuhosi täysin hänen liikunta- ja puhekykynsä, vain hänen silmäluomensa liikkuivat.
Kuntoutuksen ansiosta nykyään 31-vuotias Kati Lepistö pystyy istumaan pyörätuolissa, kääntämään hiukan päätään sekä ilmaisemaan ajatuksiaan ja tunteitaan muun muassa tietokoneen erikoisvalmisteisen kirjoitusohjelman avulla.
Kotilieden päätoimittajan Leeni Peltosen kanssa yhdessä työstetty koskettava selviytymistarina perustuu Kati Lepistön kirjoituksiin ja päiväkirjoihin sekä hänen läheistensä muistiinpanoihin. Järkyttävästä kohtalostaan huolimatta Kati Lepistö on täynnä elämää ja uskoa tulevaisuuteen: hän matkustaa, tapaa ystäviään, rakastuu, opiskelee, shoppailee - ja aina välillä laihduttaa."
Kirjan kuvaus kertoikin jo kaiken sen, miten itsekin olin ajatellut kirjan tiivistää. Kirja alkoi kiinnostaa minua ensiksikin sen takia, että olin lukenut Katista jo aikaisemmin Anna-lehdestä, ja halusin lukea enemmän hänen elämästään ja siitä, miten se kaikki oikeastaan tapahtui.
Päiväkirjatekstit, sekä muiden ihmisten (kuten äidin ja Annika-serkun :D) näkökulmat asioista toivat kirjaan mukavaa monipuolisuutta, kun aina ei ollut pelkästään Katin päiväkirjamerkintöjä tekstissä. Johan se olisi vain päiväkirjan julkaisemista kirjaksi, jos ei muuta tekstiä kirjaan tuotaisi.
Luin kirjaa oikeastaan lähes koko ajan. En pystynyt lopettamaan sen lukemista, koska se oli niin mielenkiintoinen ja halusin aina lukea vain lisää ja lisää. Sen ansiosta sainkin kirjan luettua lähes päivässä...
Mikkelissä asuva Kati asuu aika lähellä minua, ja sekin on aika... Jännää. Ehkä joskus näen hänet kaupungilla? Ken tietää.
Täytyy muuten huomauttaa, että vaikka kuvauksessa sanotaan Katin olevan 31, niin on kirjan kustantamisesta kuitenkin jo noin 10 vuotta, joten Kati on nyt 41.
Kirja oli mielestäni hyvä, ja voisin lukea sen joskus uudestaankin - sillä jäi varmasti asioita, jotka luin vain ohimennen tai asioita, jotka hetken päästä kuitenkin unohdan. Suosittelen teitä lukemaan kyseisen kirjan, sillä se ei ole niin tavallinen ja tylsä elämäkerta kuin alussa saattaisi kuvitella.
Kirjailija(t): Kati Lepistö ja Leeni Peltonen
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2006
Sivujen lukumäärä 173
"Mikkeliläistyttö Kati Lepistö toteutti unelmaansa valokuvamallina Los Angelesissa, kun kaikki yksitoista vuotta sitten romahti: aivorungon infarkti tuhosi täysin hänen liikunta- ja puhekykynsä, vain hänen silmäluomensa liikkuivat.
Kuntoutuksen ansiosta nykyään 31-vuotias Kati Lepistö pystyy istumaan pyörätuolissa, kääntämään hiukan päätään sekä ilmaisemaan ajatuksiaan ja tunteitaan muun muassa tietokoneen erikoisvalmisteisen kirjoitusohjelman avulla.
Kotilieden päätoimittajan Leeni Peltosen kanssa yhdessä työstetty koskettava selviytymistarina perustuu Kati Lepistön kirjoituksiin ja päiväkirjoihin sekä hänen läheistensä muistiinpanoihin. Järkyttävästä kohtalostaan huolimatta Kati Lepistö on täynnä elämää ja uskoa tulevaisuuteen: hän matkustaa, tapaa ystäviään, rakastuu, opiskelee, shoppailee - ja aina välillä laihduttaa."
Kirjan kuvaus kertoikin jo kaiken sen, miten itsekin olin ajatellut kirjan tiivistää. Kirja alkoi kiinnostaa minua ensiksikin sen takia, että olin lukenut Katista jo aikaisemmin Anna-lehdestä, ja halusin lukea enemmän hänen elämästään ja siitä, miten se kaikki oikeastaan tapahtui.
Päiväkirjatekstit, sekä muiden ihmisten (kuten äidin ja Annika-serkun :D) näkökulmat asioista toivat kirjaan mukavaa monipuolisuutta, kun aina ei ollut pelkästään Katin päiväkirjamerkintöjä tekstissä. Johan se olisi vain päiväkirjan julkaisemista kirjaksi, jos ei muuta tekstiä kirjaan tuotaisi.
Luin kirjaa oikeastaan lähes koko ajan. En pystynyt lopettamaan sen lukemista, koska se oli niin mielenkiintoinen ja halusin aina lukea vain lisää ja lisää. Sen ansiosta sainkin kirjan luettua lähes päivässä...
Mikkelissä asuva Kati asuu aika lähellä minua, ja sekin on aika... Jännää. Ehkä joskus näen hänet kaupungilla? Ken tietää.
Täytyy muuten huomauttaa, että vaikka kuvauksessa sanotaan Katin olevan 31, niin on kirjan kustantamisesta kuitenkin jo noin 10 vuotta, joten Kati on nyt 41.
Kirja oli mielestäni hyvä, ja voisin lukea sen joskus uudestaankin - sillä jäi varmasti asioita, jotka luin vain ohimennen tai asioita, jotka hetken päästä kuitenkin unohdan. Suosittelen teitä lukemaan kyseisen kirjan, sillä se ei ole niin tavallinen ja tylsä elämäkerta kuin alussa saattaisi kuvitella.
maanantai 20. heinäkuuta 2015
Kuule kuinka kesä hengittää
Moi taas!
Monet, joiden blogeja olen lukenut, ovat tehneet jonkinlaisen postauksen joko unelmien kesästä tai sitten yleisesti ottaen vaan omia kesäkuulumisiaan. Nyt on minun vuoroni!
Istun kuunnellen hyvää musiikkia syöden jäätelöä ja miettien kesän kuluneita tapahtumia ja asioita, joita vielä ehdin tehdä ja ihmisiä, keitä tulen vielä näkemään.
Minusta kesässä on parhainta se lämpö ja vapaus. Kun saa vain syödä jäätelöä, viettää aikaa ystävien kanssa ja olla rennosti välittämättä kiireestä tai koulusta! Tietysti haittana ovat ne paarmat, mutta menenkin ulos yleensä aina iltasella, jolloin paarmat ovat jo hävinneet. Uinut olen tänä kesänä vasta pari kertaa, mutta aion tehdä siihen pian muutoksen!
Kesän aikana on kerinnyt tapahtua paljon. Olen käynyt Tykkimäellä, ystäviä on käynyt luonani läheltä ja kaukaa (pisin 4h ajomatkan päästä) ja olen käynyt yhdellä keikallakin. Ikävimmistä tapahtumista sanottakoon kissamme perjantainen kuolema, mutta kesä on siitä huolimatta ollut ihana ja täydellinen. Toki niitä lämpimiä päiviä saisi olla hieman enemmän, mutta koska en pidä hirveästä helteestäkään, niin osaan nauttia myös sellaisista +15-asteisista päivistäkin.
En aio laskea monta päivää on enää kouluun. Mitä turhia, kun voisi vain olla villi ja vapaa. Turhaan sitä vielä näin aikaisin ruveta laskemaan päiviä kouluun! Siihenhän on vielä melkein kuukausi aikaa!
Tulen vielä mahdollisesti käymään Hangossa, näen taas lisää ystäviä, käyn erään ystäväni mökillä (sanotaampa häntä nyt vaikka R:ksi) ja käyn parilla keikalla (mm. lauantaina olevalla Imatran yöt-festarilla) ja tietenkin syön jäätelöä ja olen vain!
Sellainen on minun kesäni. En ole kuten monet muut paikkakuntalaiset nuoret kesätöissä. Minusta kesätyöt ovat kyllä hyödyllisiä, mutta koska itse en edes ole sellaisessa tilanteessa että sitä rahaa erityisesti tarvitsisin, enkä muutenkaan ole ikinä vielä edes ollut kesätöissä, niin en koe tarpeeliseksi tänäkään kesänä mennä. Minun kesäni on olla vapaa ja onnellinen kun saa tehdä mitä huvittaa ja mitä mieleen tulee!
Monet, joiden blogeja olen lukenut, ovat tehneet jonkinlaisen postauksen joko unelmien kesästä tai sitten yleisesti ottaen vaan omia kesäkuulumisiaan. Nyt on minun vuoroni!
Istun kuunnellen hyvää musiikkia syöden jäätelöä ja miettien kesän kuluneita tapahtumia ja asioita, joita vielä ehdin tehdä ja ihmisiä, keitä tulen vielä näkemään.
Minusta kesässä on parhainta se lämpö ja vapaus. Kun saa vain syödä jäätelöä, viettää aikaa ystävien kanssa ja olla rennosti välittämättä kiireestä tai koulusta! Tietysti haittana ovat ne paarmat, mutta menenkin ulos yleensä aina iltasella, jolloin paarmat ovat jo hävinneet. Uinut olen tänä kesänä vasta pari kertaa, mutta aion tehdä siihen pian muutoksen!
Kesän aikana on kerinnyt tapahtua paljon. Olen käynyt Tykkimäellä, ystäviä on käynyt luonani läheltä ja kaukaa (pisin 4h ajomatkan päästä) ja olen käynyt yhdellä keikallakin. Ikävimmistä tapahtumista sanottakoon kissamme perjantainen kuolema, mutta kesä on siitä huolimatta ollut ihana ja täydellinen. Toki niitä lämpimiä päiviä saisi olla hieman enemmän, mutta koska en pidä hirveästä helteestäkään, niin osaan nauttia myös sellaisista +15-asteisista päivistäkin.
En aio laskea monta päivää on enää kouluun. Mitä turhia, kun voisi vain olla villi ja vapaa. Turhaan sitä vielä näin aikaisin ruveta laskemaan päiviä kouluun! Siihenhän on vielä melkein kuukausi aikaa!
Tulen vielä mahdollisesti käymään Hangossa, näen taas lisää ystäviä, käyn erään ystäväni mökillä (sanotaampa häntä nyt vaikka R:ksi) ja käyn parilla keikalla (mm. lauantaina olevalla Imatran yöt-festarilla) ja tietenkin syön jäätelöä ja olen vain!
Sellainen on minun kesäni. En ole kuten monet muut paikkakuntalaiset nuoret kesätöissä. Minusta kesätyöt ovat kyllä hyödyllisiä, mutta koska itse en edes ole sellaisessa tilanteessa että sitä rahaa erityisesti tarvitsisin, enkä muutenkaan ole ikinä vielä edes ollut kesätöissä, niin en koe tarpeeliseksi tänäkään kesänä mennä. Minun kesäni on olla vapaa ja onnellinen kun saa tehdä mitä huvittaa ja mitä mieleen tulee!
keskiviikko 15. heinäkuuta 2015
Vielä on kesää jäljellä
Hei kaikki!
Pahoittelen oikeasti todella pitkää taukoa blogin pitämisessä. Laskujeni mukaan tauko on ollut ainakin yli 2 viikkoa!
Mulla ei ole ollut mitään virallista taukoa vaan se on tullut ihan itsekseen kaikkien kesäkiireiden ansiosta. Oon kerinnyt käydä huvipuistossa, tavata ystäviä, käydä syömässä ystävien kanssa, katsoa ohjelmia sekä animea, käydä kaupungilla (jossa kävin tänään) ja vaikka mitä muuta, eniten ehkä olen vain ollut rennosti ja viettänyt kesää. Joskus olen kokenut itseni taas tyhmäksi ja maailman huonoimmaksi ihmiseksi, mutta tällä hetkellä fiilis on hyvä ja olen onnellinen.
Okei, onnellisuuttani laskee ehkä se, että meidän kissamme on kadonnut. Se lähti eilen alkuillasta ulos eikä ole vieläkään palannut. Ja tiedän kyllä, että kissat voivat tehdä pitkiäkin lenkkejä, mutta meidän kissa on tullut _aina_ takaisin kotiin viimeistään seuraavan päivän aamuna. Voi toki olla, että se on mennyt naapuriin ja nukkuu siellä, mutta kun ei voi tietää niin voi vaan olla huolissaan ja miettiä missä se on. Toivon, että meidän kissamme palaisi edes huomenna. Olisin todella onnellinen. Ikävä sinua Viiru, tule kotiin <3
Pyydän anteeksi blogitekstin sekavuutta (ja lyhyyttä), mutta tämä olikin tämmöinen "täytyy tehdä postaus kun viime postauksesta on niin pitkä aika"-postaus. Ajattelin tässä juuri, josko lähipäivinä tekisin postauksen animeharrastuksestani, vaikka cosplay-kuvia mulla ei olekaan koska en ole cossannut, mutta voisin kertoa mm. mitä animeita olen katsonut jne.
Kyllä, joidenkin mielestä vedän blogin aiheita vain jostain ja saattavat olla joidenkin mielestä tylsiä, mutta minä teen kirjoituksia sellaisista aiheista, jotka minua itseäni kiinnostavat ja joista keksin kirjoitettavaa. Toki otan ehdotuksia postauksista vastaan, mutta kuten sanonta kuuluu: kaikkia ei voi miellyttää. Uskon, että täältä tulee löytymään (ellei löydy jo nyt) jokaiselle lukijalle jotain mieluista luettavaa, esimerkiksi näistä aiheettomista postauksista.
Hyvää loppukesää kaikille ja näkyillään taas pian! (voitte muuten sanoa jos haluatte esim. enemmän kuvia/videoita, koitan toteuttaa toiveenne sitten joissain postauksissa suuremmalla kuvamäärällä tai videolla!)
Pahoittelen oikeasti todella pitkää taukoa blogin pitämisessä. Laskujeni mukaan tauko on ollut ainakin yli 2 viikkoa!
Mulla ei ole ollut mitään virallista taukoa vaan se on tullut ihan itsekseen kaikkien kesäkiireiden ansiosta. Oon kerinnyt käydä huvipuistossa, tavata ystäviä, käydä syömässä ystävien kanssa, katsoa ohjelmia sekä animea, käydä kaupungilla (jossa kävin tänään) ja vaikka mitä muuta, eniten ehkä olen vain ollut rennosti ja viettänyt kesää. Joskus olen kokenut itseni taas tyhmäksi ja maailman huonoimmaksi ihmiseksi, mutta tällä hetkellä fiilis on hyvä ja olen onnellinen.
Okei, onnellisuuttani laskee ehkä se, että meidän kissamme on kadonnut. Se lähti eilen alkuillasta ulos eikä ole vieläkään palannut. Ja tiedän kyllä, että kissat voivat tehdä pitkiäkin lenkkejä, mutta meidän kissa on tullut _aina_ takaisin kotiin viimeistään seuraavan päivän aamuna. Voi toki olla, että se on mennyt naapuriin ja nukkuu siellä, mutta kun ei voi tietää niin voi vaan olla huolissaan ja miettiä missä se on. Toivon, että meidän kissamme palaisi edes huomenna. Olisin todella onnellinen. Ikävä sinua Viiru, tule kotiin <3
Pyydän anteeksi blogitekstin sekavuutta (ja lyhyyttä), mutta tämä olikin tämmöinen "täytyy tehdä postaus kun viime postauksesta on niin pitkä aika"-postaus. Ajattelin tässä juuri, josko lähipäivinä tekisin postauksen animeharrastuksestani, vaikka cosplay-kuvia mulla ei olekaan koska en ole cossannut, mutta voisin kertoa mm. mitä animeita olen katsonut jne.
Kyllä, joidenkin mielestä vedän blogin aiheita vain jostain ja saattavat olla joidenkin mielestä tylsiä, mutta minä teen kirjoituksia sellaisista aiheista, jotka minua itseäni kiinnostavat ja joista keksin kirjoitettavaa. Toki otan ehdotuksia postauksista vastaan, mutta kuten sanonta kuuluu: kaikkia ei voi miellyttää. Uskon, että täältä tulee löytymään (ellei löydy jo nyt) jokaiselle lukijalle jotain mieluista luettavaa, esimerkiksi näistä aiheettomista postauksista.
Hyvää loppukesää kaikille ja näkyillään taas pian! (voitte muuten sanoa jos haluatte esim. enemmän kuvia/videoita, koitan toteuttaa toiveenne sitten joissain postauksissa suuremmalla kuvamäärällä tai videolla!)
maanantai 22. kesäkuuta 2015
Markkinoilla
Hei! Nyt olen poikennut näköjään tavastani kirjoittaa vähintään kerran viikossa, mutta en ole vain saanut kuvia/keksinyt aihetta, eniten ehkä tuo jälkimmäinen.
Tänään oli täällä päin markkinat, joilla on joka vuosi pakko käydä ihan vaikka vain kiertelemässä. Ja vaikka nyt en saanutkaan paljoa mukaan, tuli sieltä 3 markkinarinkeliä (jotka olen syönyt jo xD) ja karkkeja mukaan. Äitini oli sitten ostanut minulle ihanan mekon ja ruususormuksen, kun en itse ollut niitä löytänyt! Jos olisin itse löytänyt, olisin varmasti ostanut.
Kuljin bestikseni Annin sekä välillä parin muun ystäväni kanssa. Toinen heistä tosin oli välillä jäätelökioskilla töissä, mutta tuli hänen kanssa silti aikaa vietettyä. Kävin myös ostamassa häneltä jäätelöä, tietysti!
Markkinoilla on aina aivan hirveästi porukkaa, ainakin alussa. Loppua kohden se väki sitten väheni, mutta esim. Frestossa (/Scan Burgerissa) ja torilla oli molemmissa varmasti paljon ihmisiä, ja niin oli myös jäätelökioskilla. Kyllähän tuommoiset markkinat ovat myyjille varmasti tuottoisia, kun ostajia tulee niin paljon ottaen huomioon, että paikkakunnallani on todella paljon mökkejä ja mökkeilijöitä.
Markkinoilla on myös todella mukavaa, kun tapaa ihmisiä ja voi viettää ystävien kanssa aikaa. Ja minullahan niitä oli tavallisen yhden sijasta tänä vuonna 3! Haha, kuulostaa ehkä hassulta, mutta se oli minulle joskus todella harvinaista että mukana oli muitakin kuin bestikseni.
Kuvia minulla ei valitettavasti nyt(kään) ole. Markkinoista ei olisi muutenkaan oikein ollut hyvä kuvia ottaa kun oli niin paljon ihmisiä ympärillä. Joten saatte tyytyä taas pelkkään tekstiin, mutta tuskin se teitä haittaa. Voin jossain vaiheessa ottaa siitä mekosta ja sormuksesta kuvat teille ja laittaa tänne.
Heippa ja hyvää yötä kaikille! Niin, ja tälleen myöhässä: Hyvää juhannusta!
Tänään oli täällä päin markkinat, joilla on joka vuosi pakko käydä ihan vaikka vain kiertelemässä. Ja vaikka nyt en saanutkaan paljoa mukaan, tuli sieltä 3 markkinarinkeliä (jotka olen syönyt jo xD) ja karkkeja mukaan. Äitini oli sitten ostanut minulle ihanan mekon ja ruususormuksen, kun en itse ollut niitä löytänyt! Jos olisin itse löytänyt, olisin varmasti ostanut.
Kuljin bestikseni Annin sekä välillä parin muun ystäväni kanssa. Toinen heistä tosin oli välillä jäätelökioskilla töissä, mutta tuli hänen kanssa silti aikaa vietettyä. Kävin myös ostamassa häneltä jäätelöä, tietysti!
Markkinoilla on aina aivan hirveästi porukkaa, ainakin alussa. Loppua kohden se väki sitten väheni, mutta esim. Frestossa (/Scan Burgerissa) ja torilla oli molemmissa varmasti paljon ihmisiä, ja niin oli myös jäätelökioskilla. Kyllähän tuommoiset markkinat ovat myyjille varmasti tuottoisia, kun ostajia tulee niin paljon ottaen huomioon, että paikkakunnallani on todella paljon mökkejä ja mökkeilijöitä.
Markkinoilla on myös todella mukavaa, kun tapaa ihmisiä ja voi viettää ystävien kanssa aikaa. Ja minullahan niitä oli tavallisen yhden sijasta tänä vuonna 3! Haha, kuulostaa ehkä hassulta, mutta se oli minulle joskus todella harvinaista että mukana oli muitakin kuin bestikseni.
Kuvia minulla ei valitettavasti nyt(kään) ole. Markkinoista ei olisi muutenkaan oikein ollut hyvä kuvia ottaa kun oli niin paljon ihmisiä ympärillä. Joten saatte tyytyä taas pelkkään tekstiin, mutta tuskin se teitä haittaa. Voin jossain vaiheessa ottaa siitä mekosta ja sormuksesta kuvat teille ja laittaa tänne.
Heippa ja hyvää yötä kaikille! Niin, ja tälleen myöhässä: Hyvää juhannusta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)